Siitostamma

Siitostamma – astutus ja tiineys

Siitostamman on tärkeää olla sopusuhtaisessa lihavuuskunnossa tiinehtymisenkin edistämiseksi. Samalla tarvitaan varmuus ravintoaineiden riittävyydestä, sillä tulevan varsan ensimmäiset eväät pakataan, annetaan astutushetkellä.

Tamman kehon on oltava parhaimmillaan myös tulevia maidontuotannon haasteita varten.
Valkuaista voi annostella hieman yläkanttiin tamman aktiivisuuteen nähden jo alkutiineydestä, mutta suurin huomio kannattaa kiinnittää tässä vaiheessa mikroravinteisiin. Oikea kalsium–fosforisuhde on oleellinen sikiön luuston kehittymiselle, ja kalsiumlisää tarvitaan useissa tapauksissa. Muista hivenaineista tärkeimpiä ovat kupari, sinkki ja seleeni, mutta myös magnesiumin ja mangaanin saanti on varmistettava.

E-vitamiinilla on maine hedelmällisyysvitamiinina – eikä suotta. Täysrehuakin syövä tamma voi hyötyä E-vitamiinilisästä, joka ei rasvaliukoisuudestaan huolimatta aiheuta herkästi yliannostuksen vaaraa. Määrää voi nostaa hieman tiineyden edetessä. A- ja D-vitamiinien saanti tulee turvata viimeistään syksyn kääntyessä talveksi joko vitamiinilisän tai valmiiden rehuseosten avulla.
Jo astutusta suunniteltaessa tamman yleistilaa ja kiimojen voimakkuutta voi pyrkiä parantamaan lisäämällä ruokintaan välttämättömiä rasvahappoja, joiden yleisimpiä lähteitä ovat pellava- ja kalaöljy.

Siitostamman ruokinnassa mietittävää:

  •  Kalsiumlisä tai ruokintakalkki (kalsium–fosforisuhde)
  •  E-vitamiini, etenkin luonnollisessa muodossaan
  •  Ainakin A- ja D-vitamiini sekä muut hivenaineet, helpoiten täysrehussa tai tiivisteessä
  •  Rasvahappolisä, kuten pellavaöljy tai kalaöljy

Siitostamma – lopputiineys ja imetys

Viimeisen neljän tiineyskuukauden aikana siitostamman energian ja ravintoaineiden tarve kasvaa hieman. Ruokinnan voimistumisen tavoitteena on yhtä lailla totuttaa tammaa varsomisen jälkeen koittavaan runsaaseen ruokintaan, sillä äkillisiä ja dramaattisia rehuannosten muutoksia on vältettävä etenkin tällaisena jo valmiiksi elimistöä kuormittavana aikana. Esimerkiksi kasviöljylisän voi aloittaa hyvissä ajoin ennen varsomista, vaikka lisärehun käyttöperuste olisikin maidontuotannon edistäminen.

Siinä missä tamman rehujen laatu vaikuttaa ennen varsomista sikiöön, varsomisen jälkeen vaikutus tapahtuu maidon kautta. Niinpä rehujen on oltava edelleen ensiluokkaisia. Laadun lisäksi tarvitaan määrää, sillä imettävän siitostamman energiantarve on hevosmaailman suurin. Ravinnontarvehuippu saavutetaan varsan ollessa kolmesta neljään kuukauden ikäinen, milloin varsa saattaa imeä vuorokaudessa parikinkymmentä litraa maitoa. Imetyksen loppua kohden ruokintaa aletaan vastaavasti keventää.
Maidontuotanto vaatii runsaasti energiaa, valkuaista, kivennäisaineita, vitamiineja ja vettä. Laidunelämä on kaikin puolin paras ratkaisu siitostammalle ja pikkuvarsalle, mutta laitumen riittävyys ainoaksi energian- ja proteiininlähteeksi on kyseenalaista. Niinpä laadukkaat valkuaispitoiset ja lysiinirikkaat lisärehut ovat usein kesälläkin tarpeen.

Kivennäisaineista tärkeimpiä imettävälle tammalle ovat kalsium ja fosfori oikeassa suhteessa sekä magnesium ja kalium. Myös natriumin eli suolan saanti on tärkeää varmistaa mm. veden imeytymisen ja siten terveellisen nestetasapainon takaamiseksi. Hivenaineiden joukosta kriittisimpiä ovat kupari, sinkki, seleeni ja rauta. D-vitamiinia tarvitaan kivennäis- ja hivenaineiden rehuista imeytymiseen sekä tamman verenkierrosta maitoon siirtymiseen. Ilman loimia laiduntavat tammat saavat kesäaikaan muodostettua riittävästi D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta, mutta aikaisin keväällä varsovat tammat tarvitsevat välttämättä vitamiinilisää.

Varsomisen lähestyessä ja imetyksen alkaessa mietittävää:

  • Energia- ja valkuaismäärien kasvattaminen ruokinnassa hyvissä ajoin ennen varsomista
  • Kalsiumlisä tai ruokintakalkki (kalsium–fosforisuhde) ja suolalisä, mutta myös muiden kivennäis- ja hivenaineiden runsaan tarpeen täyttyminen
  • D-vitamiinitarpeen täyttyminen varhain varsoville
  • Kaikkiaan runsas ja laadukas ruokinta, jonka paras pohja on analysoitu laidun – täysrehu on helppo valinta toiseksi pohjarehuksi