Varsa

Varsa-aika

Uuden hevoselämän alku on monin tavoin herkkää aikaa sikiökaudesta lähtien, mutta kasvattajan valtava vastuu ei rajoitu emätamman ruokintaan. Myös varsan itsensä voimakkaan kasvun aikana saamat rehut ja niiden ravintosisältö ovat elintärkeitä, sillä varsa-ajan ruokinnan epäonnistumista on mahdotonta täysin korjata hevosen myöhemmällä iällä. Mitä nuorempi varsa, sitä suuremmat riskit.
Varsan on saatava ternimaitoa pian syntymän jälkeen, kaikkiaan noin litran verran kahdentoista tunnin aikana. Sen jälkeenkin tamman maito on varsan pääasiallinen ravinnonlähde, jota se siemailee vähintään puolen vuoden ajan (mieluummin pidempään). Kuitenkin jo parin viikon iässä varsa alkaa maistella kiinteitä rehuja, joista parasta ensievästä on laadukas laidun. Toiseksi paras vaihtoehto syömisen harjoittelemiseen on laadukas ja helposti sulava eli lehtevä ja hentokortinen heinä, jossa on korkea valkuaispitoisuus.

Energian ja valkuaisen ylläpitotarve säilyy hämmästyttävän samanlaisena läpi varsavuosien, sillä kasvun hidastuminen kompensoi hevosen suurempaa kokoa. Laadukkaita väkirehuja tarvitaan antamaan juuri sopivasti lisäenergiaa ja -valkuaista (proteiinia) – liikalihavuus ei ole laihuutta parempi vaihtoehto. Ruokinnan käytännön järjestelyihin kannattaa myös kiinnittää huomiota, jotta emätamman ja varsan sekä myöhemmin varsan muiden laumatovereiden rehuannokset jakautuvat tarkoituksenmukaisesti.
Kalsium–fosforisuhde on nopean kasvun aikana äärimmäisen kriittinen asia. Yleisin ongelma on liian vähäinen kalsiumin saanti, joka altistaa muun muassa kasvuhäiriöille, irtopaloille ja luunmurtumille. Toki tarvitaan riittävästi muitakin kivennäisiä, joista tärkeimpiä ovat magnesium, kupari, sinkki ja seleeni. Etenkin luuston normaali kehitys vaatii riittävästi A- ja D-vitamiinia. E-vitamiinilisä voi tukea kiivaana käyvää lihaskudoksen muodostumisprosessia.

Mikäli suolistossa on häiriöitä, elämässä on erityisiä stressitilanteita tai vastustuskyky on muuten koetuksella, varsa voi hyötyä B- ja C-vitamiinilisistä.

Suolakivi on pidettävä varsan saatavilla pienestä pitäen. Vieroituksen jälkeen suolaa voi lisätä myös rehun joukkoon, etenkin jos suolakivi ei kulu tai varsa juo liian vähän. Suolan ja muiden elektrolyyttien tarve kasvaa sitä mukaa kun urheilu-ura alkaa ja hikoilu lisääntyy. Samoin käy E-vitamiinin saantisuosituksille.

Ruokinnan muutokset – myös lisäykset – on hyödyllistä toteuttaa irrallaan muista potentiaalisista stressitilanteista, kuten laidunkauden päättymisestä, vieroittamisesta, tallin vaihtumisesta tai valmennuksen alkamisesta.

Varsan ensimmäisten vuosien aikana mietittävää:

  • Paljon laatua mutta vain sopivasti energiaa – varsoille suunnitellut täysrehut helpottavat ruokinnan suunnittelemista ja ravintoaineiden saannin varmistamista
  • Kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien riittävä saanti – sisäruokintakaudella heinän vitamiinipitoisuudet laskevat nopeasti
  • Kalsiumlisä tai ruokintakalkki (kalsium–fosforisuhde)
  • Mahdolliset erityiset lisät mm. B-, C- ja E-vitamiineista
  • Suolan saanti etenkin valmennukseen siirryttäessä