Mitä on valkuainen ja mikä määrittää valkuaisen laadun?
Valkuainen koostuu aminohapoista. Terve hevonen pystyy muodostamaan osan aminohapoista itse. Näitä kutsutaan ei-välttämättömiksi aminohapoiksi. Sen sijaan osa aminohapoista on saatava valmiina ravinnosta. Ne nimetään välttämättömiksi aminohapoiksi. Hevoselle välttämättömiä aminohappoja ovat lysiini, treoniini, metioniini, tryptofaani, leusiini, isoleusiini, valiini sekä histidiini. Jotta hevosen elimistö kykenee tuottamaan tarvittavia valkuaisrakenteita, olipa kyseessä lihaskudos, entsyymit tai hormonit, sen on saatava käyttöönsä kaikkia tarvittavia aminohappoja. Jos jonkin aminohapon saatavuus on rajoitettu, valkuaisaineiden rakentuminen eli valkuaissynteesi hidastuu, ja lopulta pysähtyy, vaikka muita aminohappoja olisi riittävästi. Siksi puhumme rehun valkuaisen laadusta. Rehun laadukas valkuainen sisältää hyvässä suhteessa kaikkia hevosen tarvitsemia aminohappoja. Raakavalkuaisen suuri määrä rehussa, ei välttämättä tarkoita, että hevonen pystyisi hyödyntämään sitä tehokkaasti. Ratkaisevaa on rehun aminohappokoostumus. Hevosille yleisin valkuaissynteesiä rajoittava aminohappo on lysiini. Hevosille on määritetty virallinen lysiinin saantisuositus (NRC 2007). Oletkin varmaan huomannut, että rehun lysiinipitoisuus usein mainitaan erikseen valkuaispitoisuuden ohella. Koska lysiini on ensimmäinen rajoittava aminohappo, toimii se hyvänä valkuaisen laadun indikaattorina. Tästäkin syystä monet kaupalliset rehuvalmistajat mainitsevat sen tuotetiedoissaan.
Hieman valkuaisen imeytymisestä
Valkuaisen imeytyminen tapahtuu pääasiassa hevosen ohutsuolessa, joka on elimistön tärkein kohta aminohappojen hyödyntämisen kannalta. Kun hevonen syö valkuaista sisältävää rehua, ohutsuolen ruoansulatusentsyymit pilkkovat valkuaisen peptideiksi ja aminohapoiksi. Nämä yhdisteet imeytyvät suoraan ohutsuolen seinämän läpi hevosen verenkiertoon ja ovat siten elimistön käytettävissä. Mikäli valkuaista ei ole saatavilla tai se ei pilkkoudu ohutsuolessa, etenee se paksusuoleen mikrobien hajotettavaksi. Näin muodostuu mikrobivalkuaista, jota hevonen ei valitettavasti, toisin kuin märehtijät, kykene hyödyntämään. Ohutsuolessa sulavan ja imeytyvän valkuaisen määrä ja laatu ovat ratkaisevia hevosen ravitsemuksellisen valkuaistarpeen tyydyttämiseksi. Oleellista on myös valkuaisen pilkkoutuminen oikea-aikaisesti ohutsuolessa, jotta se ehtii imeytyä verenkiertoon. Rehumassan virtausnopeus ohutsuolessa on suuri!
Mihin hevonen tarvitsee valkuaista?
Valkuaisaineet ovat läsnä lähes kaikissa kehon rakenteissa ja toiminnoissa. Monet tärkeät hormonit, kuten insuliini, sisältävät aminohapporakenteita, samoin entsyymit, jotka taas ohjaavat aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta. Veren rakenteet koostuvat aminohapoista, kuten hemoglobiini, joka kuljettaa happea kudoksiin. Myös elimistön immuunijärjestelmän vasta-aineet rakentuvat aminohapoista. Kavioiden ja karvapeitteen keratiini on valkuaisaine. Aminohapot ovat myös kollageenin rakennuspalikoita. Kollageeni on tärkeä ihon, jänteiden, nivelten ja tukikudosten terveydelle. Ja tietenkin myös lihaskudoksessa tarvitaan aminohappoja. Niistä rakentuvat lihaksen valkuaisaineet eli proteiinit, jotka taas muodostavat lihassolujen rakenteet ja mahdollistavat lihasten kasvun ja mahdollisten vauriokohtien korjaamisen.
Haluan vielä erikseen painottaa ruoansulatuskanavan hyvinvoinnin merkitystä! Pohjoisissa olosuhteissa, kuten tiedämme, vuodenaikojen vaihtelu on voimakasta ja täten laadukkaan karkearehun saatavuus sekä vaihtelevuus luovat ruokinnallisia haasteita. Tämä näkyy monesti ruoansulatuskanavan ongelmina. Hyvä tapa tukea hevosen ruoansulatuskanavan terveyttä, on tarjota korkealaatuista valkuaista. Aminohapoilla on merkittävä rooli limakalvojen epiteelisolujen uusiutumis- sekä korjausvaiheissa. Nämä vaativat runsaasti korkealaatuista valkuaista, aminohapoista erityisesti glutamiinia ja treoniinia. Aminohapot suojaavat hevosta immuunijärjestelmän kautta taudinaiheuttajilta ylläpitämällä tasapainoista bakteeriflooraa. Aminohappojen riittävä ja monipuolinen saanti on keskeinen osa myös hevosen yleistä vastustuskykyä.
Mistä laadukasta valkuaista?
Hevosten ruokinnassa eri rehukasvien sisältämällä valkuaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Näiden erojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta hevosen valkuaisen tarve voidaan täyttää tehokkaasti mutta tasapainoisesti. Perinteiset heinäkasvit, kuten timotei ja raiheinä, sisältävät kohtuullisesti raakavalkuaista, yleensä noin 8–10 % kuivapainosta. Vaikka nämä kasvit tarjoavat hyvän perusvalkuaislähteen, niiden aminohappokoostumus ei ole kattava. Erityisesti aminohappojen, kuten lysiinin ja metioniinin, määrä jää usein alhaiseksi, mikä rajoittaa heinän valkuaisen hyödyllisyyttä hevosen ravinnossa. Toisaalta palkokasvit, kuten sinimailanen, lupiini ja apila, tarjoavat huomattavasti suuremman raakavalkuaispitoisuuden, jopa 18–20 %, ja niiden aminohappokoostumus on hevoselle suotuisampi. Rypsi ja soija ovat myös erinomaisia kasvipohjaisia proteiininlähteitä, jotka tarjoavat korkealaatuista valkuaista ja suotuisan aminohappoprofiilin. Soijan valkuaispitoisuus on erityisen korkea, ja sen aminohappokoostumus on lähes optimaalinen hevoselle. Soijaproteiini onkin maailmanlaajuisesti yksi suosituimmista kasvipohjaisista valkuaisen lähteistä. Vaikka viljat, kuten kaura, ohra ja maissi, voivat sisältää kohtuullisesti raakavalkuaista, niiden aminohappokoostumus on heikko. Näin ollen en suosittele viljojen käyttöä hevosen valkuaistarpeen täydentämiseen.
Tärkeät laskennalliset seikat, jotka tulee huomioida
Tarkasteltaessa valkuaisarvoja, olet varmasti huomannut erikseen mainittavan raakavalkuaisen (Rv g/kg ka) ja sulavan raakavalkuaisen (Srv, g/kg ka). Raakavalkuaisen arvo on saatu mittaamalla rehun typpipitoisuutta. Koska valkuaisaine sisältää typpeä voidaan sen typpipitoisuutta käyttää arvioitaessa rehun valkuaispitoisuutta. Raakavalkuainen lasketaan rehun typpipitoisuuden perusteella kertomalla se kertoimella 6,25. Tämä kertoimen arvo perustuu siihen, että valkuaisessa on keskimäärin noin 16 % typpeä. Sulava raakavalkuainen taas pyrkii mittaamaan tarkemmin hevoselle käyttökelpoisen valkuaisen määrää. Sulava raakavalkuainen lasketaan kertomalla raakavalkuaisen määrä rehun sulavuuskertoimella. Eri rehuaineilla on omat keskimääräiset sulavuuskertoimet: esimerkiksi hyvälaatuinen säilöheinä voi sisältää noin 60 % sulavaa raakavalkuaista, kun taas soijassa osuus voi olla jopa 90 %.
On huomioitava, että mainitut sulavuuskertoimet perustuvat sekä hevosilla tehtyihin ruokintakokeisiin, että osittain muiden eläinlajien, kuten nautojen, tutkimustuloksiin. Hevostutkimuksia on vähemmän, ja sulavuuden arviointi hankalaa, joten käytetyt kertoimet ovat aina arvioita, eivätkä anna absoluuttisen tarkkaa lukemaa. Rehun koostumus ja laatu voi vaihdella suuresti, mikä vaikuttaa siihen, miten hyvin hevonen voi sulattaa ja hyödyntää sen sisältämän valkuaisen. Siksi on tärkeää ymmärtää raakavalkuaisen sekä sulavan raakavalkuaisen ero. Etenkin, jos teet ruokintalaskelmia, muista että eri rehuaineilla on yksilölliset sulavuuskertoimet ja rehuvalmistajat saattavat ilmoittaa valkuaisarvot eri tavoin tuotetiedoissaan sekä tuotekohtaisissa analyyseissä. Ole siis johdonmukainen siinä kumpaa arvoa käytät laskelmassa. Sulavan raakavalkuaisen ilmoittaminen on yleisempää Euroopassa, kun taas muualla maailmassa, kuten Australiassa sekä Yhdysvalloissa, tyypillisesti laskennat tehdään raakavalkuaisen pohjalta.
Kuinka paljon hevoseni tarvitsee valkuaista?
Hevosen valkuaisen tarve määräytyy sen iän, elopainon, käyttötarkoituksen ja elämäntilanteen mukaan. On selvää, että kasvavat varsat, tiineet ja imettävät tammat sekä kovassa työssä olevat hevoset tarvitsevat enemmän valkuaista kuin täysikasvuiset, ylläpidossa olevat hevoset. Muutamia esimerkkejä päivittäisen raakavalkuaisen tarpeesta noin 500 kg painavalle hevoselle: Ylläpidossa olevan täysikasvuisen hevosen päivittäinen tarve on keskimäärin 600 g raakavalkuaista. Kevyessä työssä olevan hevosen tarve on noin 700 g. Kovassa työssä olevat, kasvavat varsat (12 kk) ja tiineet tammat (viimeinen kolmannes) suositusten mukaan tarvitsevat 850–1100 g raakavalkuaista päivässä. Huomioi, että imettävän tamman (laktaatiokuukaudet 1–3) päivittäisen raakavalkuaisen tarve voi nousta 1500–1700 grammaan. Tämä on usein suurempi kuin esimerkiksi täydessä treenissä olevan laukkahevosen päivittäinen tarve.
Yleisesti valkuaistarpeen selvittäminen alkaa hevosen painon ja käyttötarkoituksen arvioinnista. Tämän jälkeen voidaan tarkistaa luotettavista ruokintasuosituksista hevosen kokonaistarve raakavalkuaisen tai sulavan raakavalkuaisen osalta. Kun tiedämme tarpeen, seuraavaksi on hyvä kartoittaa nykyisen ruokinnan valkuaispitoisuus. Tämä edellyttää yleensä käytössä olevien karkearehujen eli heinätuotteiden analysointia sekä käytössä olevien rehuvalmisteiden analyysien tarkastelua. Laske ensin karkearehutuotteiden valkuaispitoisuus ja vertaa sitten tarpeeseen. Tämän jälkeen voit määrittää onko lisävalkuaiselle tarvetta. Lisätarpeen voit täydentää sopivalla valkuaisrehulla tai -tiivisteellä. Vaihtoehtoisesti voit pohtia karkearehun vaihtamista.
Jos valkuaisen tarpeen määrittely tai laadun arviointi herättää sinussa epävarmuutta, voit hakea apua esimerkiksi hevosten ravitsemukseen perehtyneeltä asiantuntijalta tai käyttää markkinoilla olevia, puolueettomia ruokintalaskureita. Muista kuitenkin että tarkin lopputulos saadaan analysoiduista rehuista, jolloin ruokinta voidaan suunnitella yksilöllisesti hevosesi todellisen tarpeen mukaan.
Aminohappolisät – tarpeellisia vai turhia?
Viime vuosina hevosten ruokinnassa on yleistynyt yksittäisten aminohappolisien käyttö. Näistä voi olla hyötyä, mutta vain silloin, kun koko ruokavalion perusasiat ovat kunnossa. Jos ruokinta on epätasapainossa tai perustuu rehuaineisiin, joista puuttuu useita keskeisiä aminohappoja, ei yksittäisen lisän käyttö välttämättä ratkaise ongelmaa. Valkuaisaineiden rakentuminen edellyttää kaikkien rakennuspalikoiden olemassaoloa. Yhdestä puuttuvasta aminohaposta voi tulla pullonkaula halutun proteiinin muodostumiselle. Perustellut aminohappolisät rehussa voivat olla erinomainen täsmäapu oikein käytettynä, mutta vasta kun ruokinta on kokonaisuutena analysoitu ja tasapainotettu.
Kotiin viemisiksi: valkuainen on enemmän kuin lihasravinto!
Terve hevonen, joka saa riittävästi välttämättömiä aminohappoja ja kykenee itse syntetisoimaan loput tarvitsemansa, pystyy rakentamaan ja ylläpitämään kaikkia kehon tärkeitä toimintoja. Laadukas valkuaisen saanti tukee hevosesi lihaskuntoa ja palautumista, kavioiden ja karvan kuntoa, luuston, jänteiden ja nivelten terveyttä mutta myös hormonitoimintaa, ruoansulatuskanavan terveyttä ja vastustuskykyä! Huolellisesti suunniteltu ja laadukkaisiin rehuaineisiin pohjautuva ruokinta ei ainoastaan paranna hevosesi hyvinvointia sekä suorituskykyä, mutta tuo myös usein säästöjä rehukustannuksiin. Valkuainen on arvokas ravintoaine.
Eira Ney MSc.
Hevosten ravitsemusneuvoja
Edison´s Equine Nutrition
edisonsequine@gmail.com