– Hivenainetasapaino on herkkä, joten yksittäisten hivenaineiden liiallisella tai liian vähäisellä saannilla on haitallisia vaikutuksia, eläinlääkäri Maria Pyykönen muistuttaa.
Sinkki on välttämätön osa monissa elimistön aineenvaihdunnan prosesseissa. Se tukee muun muassa ihon, karvapeitteen, kavioiden ja luuston terveyttä sekä immuunijärjestelmän toimintaa.
Kuparinkin tehtävät ovat moninaiset. Sitä tarvitaan muun muassa raudan imeytymiseen ja aineenvaihduntaan sekä pigmenttien muodostumiseen ja sidekudoksen kehittymiseen.
– Puutokset jommastakummasta voivat vastaavasti aiheuttaa terveysongelmia näissä toiminnoissa. Oireita ovat esimerkiksi heikentyneet kaviot, turkin ja ihon huonontuminen, alentunut vastustuskyky sekä lihasten toimintahäiriöt, Pyykönen luettelee.
– Erityisen tärkeää riittävä saanti on kasvaville varsoille muun muassa kasvuhäiriöiden ehkäisemiseksi. Myös tiineet ja imettävät tammat, aktiivisesti kilpailevat urheiluhevoset sekä vanhukset voivat vaatia erityistä huomiota sinkin ja kuparin pitoisuuksiin.
Iho-ongelmat ovat kenties yleisin yksittäinen ilmiö, joka saattaa houkutella hivenaineostoksille: koska sinkki ja kuparikin osallistuvat ihon ja sidekudoksen rakentamiseen, niiden lisäämisen voidaan ajatella auttavan ihon kuntoa.
– Joissain tapauksissa sinkki-kupari-valmisteista on havaittu olevan hyötyä. Etenkin ohuen ihon alueilla hilseily ja ihottuma voi viitata puutosoireisiin, hän kuvailee.
Toisinaan yleistieto voi viedä väärän hivenainepurkin äärelle. Etenkin urheiluhevosille syötetään joskus rautalisiä hemoglobiinin tai yleisen suorituskyvyn parantamiseksi, vaikka tosiasiassa raudanpuutos on vain harvoin hevosen ensisijainen ongelma.
Hivenainepuutoksiin liittyen todennäköisempi tilanne on kuparilisän tarve, sillä kuparilla on keskeinen merkitys hemoglobiinin muodostamisessa eli raudan imeytymisessä ja hyödynnettävyydessä.
Ylenpalttinen syöttäminen ei sinkin ja kuparinkaan kohdalla ole avain onneen: etenkin sinkin osalta vaarana ovat myrkytysoireet, kuten ruoansulatuskanavan ongelmat tai jopa sisäelinvauriot.
– Lisäksi on tärkeää, että näiden hivenaineiden suhde on oikea, sillä liiallinen sinkki heikentää kuparin imeytymistä. Ilmiön voimakkuus riippuu elimistön olemassa olevista kuparivarastoista, mutta ruokinnan sinkki–kupari-suhteen tulisi olla joka tapauksessa noin 4:1, Pyykönen ohjeistaa.
Ainoa luotettava tapa selvittää hevosen hivenaineiden saanti on heinäanalyysiin perustuva ruokintalaskelma. Mikäli hyvälaatuisen heinän ja sopivan väkirehuannoksen jälkeen sinkin ja kuparin määrät jäävät vähäisiksi tai epätasapainoon, on hyödynnettävä erityisiä kivennäis- ja vitamiinilisiä.
– Pääosin hevoset syövät nykyään niin laadukkaita ja ravintorikkaita rehuja, että puutoksia pääsee harvemmin syntymään. Väärä suhde on ehkä yleisempi ongelma, Pyykönen arvioi.
– Siksi heinän kivennäisanalyysin pohjalta tehty ruokintalaskelma on myös sinkin ja kuparin kohdalla tosi tärkeä työkalu.