Kesä on hevostenpidon parasta aikaa myös ruokinnan näkökulmasta: laidunnus on kaikista lajityypillisin tapa elää ja syödä. Vatsavaivat voivat vähentyä kesäaikaan myös niillä hevosilla, jotka eivät pääse laitumelle.
– Todennäköisesti kuivemmat tarhat eivät houkuttele hevosia syömään hiekkaa tai muuta sopimatonta samalla tavalla kuin kuraiset kelit, eläinlääkäri Maria Pyykönen arvelee.
Hänen mukaansa sisäruokintakauden edetessä samankin erän heinässä tapahtuu varastoinnin aikana muutoksia. Kaikenlaisessa karkearehussa vitamiinipitoisuus laskee, joten ADE-vitamiinilisä on kevättalvella tarpeen joutohevosellekin. Lisäksi pienet virheet heinän korjaamis- ja säilömisprosessissa saattavat eskaloitua koko paalin pilaantumiseksi, kun homeet ovat talven mittaan ehtineet kasvaa ja lisääntyä.
Kesäkään ei ole aivan huoletonta aikaa heinäruokinnan osalta.
– Kuumuus lisää haasteita avattujen säilörehupaalien hygieeniselle laadulle. Etenkin pienemmällä tallilla säilöheinä voi päästä helposti pilaantumaan, Pyykönen huomauttaa.
– Ellei koko paali kulu vuorokauden sisällä sen avaamisesta, kuiva tai tuore heinä ovat kuumana kesänä järkevämpiä vaihtoehtoja karkearehuruokinnassa.
Analysoi aina, totuta vähitellen
Vaikka heinä tulisi jatkuvasti samalta tuottajalta ja samasta pellosta, eri satokauden korsirehut voi poiketa toisistaan suurestikin.
– Ravintosisältö vaihtelee valtavasti riippuen korjuuhetken ja koko kesän sääolosuhteista sekä lannoitemääristä. Siksi rehuanalyysi on teetettävä jokaisesta erästä, joka on tehty eri pellolta tai korjattu eri aikaan. Kerran vuodessa ei siis välttämättä riitä, Pyykönen painottaa.
Analyysiä tulkittaessa on muistettava, että erityyppiset ja eri käyttötarkoituksissa olevat hevoset tarvitsevat erilaista heinää. Yhden hyvä heinä voikin olla toiselle huonoa, ja päinvastoin.
– Esimerkiksi sokerin, valkuaisen ja sulavuuden kyseiselle yksilölle sopimattomat arvot voivat aiheuttaa vakaviakin oireita, joten korsirehu on valittava aina analyysin perusteella yksilöllisen tarpeen mukaan. Vaikka tämä voi olla käytännössä haastavaa, valitettavasti yhden ja saman erän heinää ei välttämättä voi syöttää kaikille tallin hevosille.
Myös heinän säilöntätavalla voi olla joidenkin hevosten ruoansulatuksen kannalta merkitystä, mutta heinäanalyysin antamat ravintoarvot ovat aina ensisijainen tutkittava ja mietittävä asia.
Heinä vaihtuu erittäin todennäköisesti myös tallinvaihdoksen yhteydessä. Olipa syy karkearehuruokinnan muutoksiin mikä tahansa, eläinlääkärin antama toimintaohje on aina sama: liukuva vaihdos, vähitellen vanhaa ja enenevässä määrin uutta rehua keskenään sekoittaen. Optimitapauksessa siirtymävaihe kestää kaksi viikkoa.
– Hevosen paksusuolessa elävä tärkeä pieneliöstö ottaa oman aikansa uudenlaiseen ravintoon totuttautuakseen. Käytännössä tämä vaatii, että muutostilanteissa syötetään kahden erän eri paalista yhtä aikaa, Pyykönen selventää.
– Moni totuttaa hevosensa alkukesästä laidunnurmeen pikkuhiljaa, mutta muuten karkearehujen vaihdoksissa mutkat menevät suoriksi liian usein. Yhtä lailla laitumelta heinäruokintaan palaaminen vaatisi vähittäistä siirtymää, mikä toteutuu vain harvoin. Syksy onkin mahaongelmien kulta-aikaa.
Joidenkin hevosten elimistö on hyvinkin sopeutuvainen, eikä ainakaan näennäisesti vähästä hätkähdä. Toisille taas epäsopiva heinä tai mitkä tahansa rivakat ruokinnan muutokset voivat aiheuttaa muun muassa ähkyä, ilmavaivoja, vatsakipua ja ripulia. Taustalla saattaa olla ihmisilläkin esiintyvä ärtyvän suolen oireyhtymä.
– Oma hevonen on tärkeä tuntea, mutta muutokset on silti aina hyvä tehdä hitaasti. Siitä ei ole koskaan haittaa, mutta hyöty voi olla valtava, eläinlääkäri toteaa.
Muutakin kuin heinää
Vaikka karkearehu on ruokinnan perusta, ruokinnan muutoksissa ja toisaalta muutostilanteiden ruokintakäytännöissä on huomioitava muutakin kuin heinä. Väkirehujen vaihdokset kannattaa tehdä yhtä lailla kahden viikon aikana. Tallinvaihdostilanteessa muutkin muutokset voivat olla tarpeen.
– Hevosen muuttaessa väkirehuja on syytä vähentää, sillä pakoeläin voi olla uusissa paikoissa turhankin pirteä. Seurauksena suolikaan ei toimi täydellisesti, jolloin ummetusriski kasvaa, Pyykönen perustelee.
– Ummetusähkyn ehkäisemiseksi lisäjuotto ja kenties makuvesi ovat avuksi, sillä uuden, jännittävän ympäristön lisäksi veden erilainen maku voi vähentää juomista.
Hän suosittelee hyödyntämään ongelmien ennaltaehkäisemiseksi myös täydennysrehuja.
– Sekä ruokinnan muutosten että paikanvaihdosten yhteydessä paksusuolen toimintaa edesauttava maitohappobakteerivalmiste sekä mahalaukun terveyteen keskittyvä, mahahappoja neutraloiva tuote ovat hyviä lisiä tukemaan ruoansulatuselimistöä.
Eläinlääkäri Pyykönen on myös korkean tason kouluratsastaja ja kouluvalmentaja. Hän käyttää hevosillaan samanlaisia ravintolisiä kilpailumatkojen yhteydessä – matkustaminen, uudet paikat ja niissä huipputasolla urheileminen on hevoselle muutosta muutoksen perään sen arkirutiineihin nähden.
Toimivien täydennysrehujen lisäksi tarvitaan huolellista valmistautumista ja pakkaamista myös rehujen osalta.
– Omaa, tuttua heinää tulee pakata mukaan mahdollisimman paljon, mielellään koko matkan tarpeiksi. Säilöheinän kanssa on oltava hereillä, varsinkin kesäkuumalla jolloin sen säilyvyys saattaa olla päivääkin lyhyempi, Pyykönen kuvailee.
Väkirehut ovat kätevä laittaa lisäravinteiden kanssa valmiisiin annospakkauksiin.
– Niitä kannattaa annostella reissussa alakanttiin, etenkin jos hevonen liikkuu vähemmän tai on vatsavaivoihin taipuvainen.
Pitkiä kuljetuksia varten Pyykönen alkaa lisäjuottamaan hevosiaan elektrolyyttivedellä jo kolme päivää etukäteen.
– Matkalle mukaan otetaan elektrolyyttien lisäksi melassia, jotta vesi varmasti maistuisi.
Teksti ja haastattelu: Sonja Korvenheimo
