Tuhka, raakatuhka tai hehkutusjäännös on se osuus rehuaineesta, joka jää jäljelle, kun analysoitavaa näytettä kuumennetaan 500–600 °C asteessa vähintään kahden tunnin ajan. Kaikki orgaaninen aines kuten proteiini, rasva, hiilihydraatit ja vitamiinit palavat kuumennuksessa. Jäljelle jäänyt aines (tuhka) sisältää tuotteen epäorgaanisen aineksen eli kivennäis – ja hivenaineet. Kivennäis- ja hivenaineisiin lukeutuu muun muassa kalsium, fosfori, magnesium, natrium, rauta ja sinkki. Tuotteisiin ei siis ole lisätty ”tuhkaa” yhtenä raaka-aineena vaan se määrittää tuotteen sisältämän kivennäis- ja hivenainepitoisuuden.

Lähes kaikki rehuaineet sisältävät joitakin kivennäis- ja hivenaineita – myös esimerkiksi viljat. Täydennysrehut, joihin ei ole lisätty erikseen kivennäis- tai hivenaineita sisältävät siis myös pienen määrän tuhkaa. Kivennäisrehut, jotka on tarkoitettu nimenomaan täydentämään kivennäis- tai hivenainetarpeita sisältävät korkean tuhkapitoisuuden. Mitä korkeampi kivennäis- tai hivenaineiden määrä on, sitä korkeampi tuhkapitoisuus tuotteessa on.

Kivennäis- ja hivenaineet ovat oma tärkeä ravintoaineiden ryhmä, joita tarvitaan muun muassa luun mineralisoitumiseen, rustokudoksen muodostumiseen ja elimistön nestetasapainon säätelyyn. Tuhka ei siis ole etiketin mörkö, vaan se muodostuu eläimille elintärkeistä ravintoaineista. Nimitys ”tuhka”, joka kuvaa tapaa määrittää näytteen kivennäis- ja hivenaineiden määrän, saattaa vain olla hämmennystä herättävä.