1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI
Cyclance vet 100 mg/ml oraaliliuos koiralle ja kissalle
2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS
1 ml sisältää
Vaikuttava aine:
Siklosporiini 100 mg
Apuaine:
All-rac-α-tokoferoli (E-307) 1,00 mg
Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta 6.1.
3. LÄÄKEMUOTO
Oraaliliuos
Kirkas tai hieman kellertävä liuos
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Kohde-eläinlaji
Koira, kissa.
4.2 Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain
Atooppisen ihotulehduksen kroonisten muotojen hoito koiralla.
Kroonisen allergisen ihotulehduksen oireenmukainen hoito kissalla.
4.3. Vasta-aiheet
Älä käytä tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä siklosporiinille tai jollekin apuaineelle.
Älä käytä tapauksissa, joissa eläimellä on ollut pahanlaatuinen sairaus, tai jos eläimellä on etenevä
pahanlaatuinen sairaus.
Älä rokota elävällä rokotteella lääkehoidon aikana tai kahden viikon aikana ennen sitä tai sen jälkeen.
(Ks. myös kohdat 4.5 ”Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet” ja 4.8 ”Yhteisvaikutukset muiden
lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset”).
Älä käytä alle 6 kk ikäisille koirille tai koirille, jotka painavat alle 2 kg.
Älä käytä kissoille, joilla on kissan leukemiavirus (FeLV) tai kissan immuunikatovirus (FIV).
4.4 Erityisvaroitukset kohde-eläinlajeittain
Siklosporiinihoitoa aloitettaessa on harkittava muita toimia ja/tai hoitoja keskivaikean tai
vaikean kutinan hillitsemiseksi.
4.5 Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet
Eläimiä koskevat erityiset varotoimet
Koiran atooppisen ihotulehduksen ja kissan allergisen ihotulehduksen oireet, kuten kutina ja
ihotulehdus, eivät ole spesifisiä näille sairauksille, ja siksi muut ihotulehduksen syyt, kuten
ulkoloistartunnat, dermatologisia oireita aiheuttavat muut allergiat (esim. kirppujen aiheuttama
allerginen ihotulehdus tai ruoka-allergia) tai bakteerien ja sienten aiheuttamat infektiot tulisi sulkea
pois ennen lääkehoidon aloittamista. Kirpputartunnat on hyvä hoitaa ennen atooppisen tai allergisen
ihotulehduksen lääkehoitoa ja sen aikana.
Kattava kliininen tutkimus tulee suorittaa ennen lääkehoitoa. Vaikka siklosporiini ei aiheuta
tuumoreita, se estää T-lymfosyyttejä ja siksi hoito siklosporiinilla saattaa johtaa kliinisesti havaittavien
maligniteettien lisääntyneeseen esiintymiseen, mikä johtuu tuumorin vastaisen immuunivasteen
vähenemisestä. Mahdollinen kohonnut tuumorien etenemisen riski pitää punnita kliinistä hyötyä
vastaan. Jos siklosporiinilla hoidettavilla eläimillä havaitaan lymfadenopatiaa (imusolmukkeiden
suurentumista), suositellaan lisätutkimuksia ja hoito voidaan tarvittaessa keskeyttää.
Bakteerien ja sienten aiheuttamien infektioiden hoitamista suositellaan ennen eläinlääkevalmisteen
antamista. Hoidon aikana ilmenevät tartunnat eivät kuitenkaan välttämättä vaadi lääkkeen käytön
lopettamista, ellei infektio ole voimakas.
Laboratorioeläimillä siklosporiinin on havaittu vaikuttavan insuliinipitoisuuksiin verenkierrossa ja
kohottavan verensokeritasoa. Diabetes mellitukseen viittaavien oireiden, esim. lisääntyneen juomisen
ja virtsaamisen, ilmaantuessa annosta tulee vähentää tai annostelu lopettaa ja hakeutua eläinlääkärin
hoitoon. Diabetes mellitukseen viittaavien oireiden ilmetessä pitää hoidon vaikutusta glykemiaan
seurata. Valmisteen käyttöä ei suositella diabetesta sairastaville eläimille.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää rokottamiseen. Hoito eläinlääkevalmisteella saattaa vaikuttaa
rokotuksen tehoon. Inaktivoiduilla rokotteilla ei ole suositeltavaa rokottaa hoidon aikana eikä kahden
viikon sisällä ennen valmisteen antamista tai sen antamisen jälkeen.
Elävät rokotteet: ks. myös kohta 4.3 ”Vasta-aiheet”.
Muita immunosuppressiivisia lääkeaineita ei ole suositeltavaa käyttää samanaikaisesti.
Koirat: Kreatiniiniarvoja tulee seurata tiiviisti koirilla, joilla on vakava munuaisten vajaatoiminta.
Kissat:
Allerginen ihotulehdus voi ilmetä kissalla monella tavalla, kuten eosinofiilisina plakkeina, pään ja
niskan alueen verinaarmuina, symmetrisenä karvattomuutena ja/tai ns. jyvämäisenä ihotulehduksena
(miliaaridermatiittina).
Kissan immuunivasteet leukemiavirus- ja immuunikatovirusinfektioita vastaan tulee määrittää ennen
lääkehoitoa.
Kissoilla, joilla ei ole vasta-aineita T. gondii -loiselle, saattaa olla kliinisen toksoplasmoosin riski, jos
tartunta tapahtuu lääkehoidon aikana. Tartunta voi harvoissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Tästä
syystä kissojen, joilla ei ole vasta-aineita T. gondii -loiselle, taisellaisiksi epäiltyjen kissojen
altistamista toksoplasmalle tulisi välttää (esim. pitämällä kissa sisätiloissa ja estämällä raa’an lihan
syöminen ja ravinnon etsiminen ulkoa). Kontrolloidussa laboratoriotutkimuksessa siklosporiinihoito ei
kuitenkaan aktivoinut tartuttavien ookystojen erittymistä T. gondii -loiselle aiemmin altistuneissa
kissoissa. Jos kissalla havaitaan kliininen toksoplasmoosi tai muu vakava yleissairaus,
siklosporiinihoito tulee lopettaa ja aloittaa asianmukainen hoito.
Kliinisissä tutkimuksissa kissoilla on havaittu ruokahalun vähentymistä ja laihtumista
siklosporiinihoidon aikana. Kissan painon seuraamista suositellaan. Huomattava laihtuminen voi
johtaa rasvamaksaan (liialliseen rasva-aineiden kertymiseen maksaan). Jos hoidon aikana tapahtuu
jatkuvasti pahenevaa laihtumista, lääkehoito tulisi lopettaa, kunnes laihtumisen syy on selvitetty.
Siklosporiinin tehoa ja turvallisuutta ei ole arvioitu alle kuuden kuukauden ikäisillä eikä alle 2,3 kg
painavilla kissoilla.
Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkevalmistetta antavan henkilön on noudatettava
Valmisteen nieleminen vahingossa voi aiheuttaa pahoinvointia/oksentelua. Valmisteen käytön ja
säilytyksen on tapahduttava lasten ulottumattomissa tahattoman suun kautta oton välttämiseksi. Älä
jätä täytettyjä ruiskuja ilman valvontaa lasten läsnä ollessa. Mahdollisesti syömättä jäänyt lääkettä
sisältävä kissanruoka on hävitettävä heti ja ruokakulho on pestävä perusteellisesti. Jos lääkettä on
vahingossa nielty, erityisesti jos kyseessä on lapsi, käänny välittömästi lääkärin puoleen ja näytä
pakkausselostetta tai myyntipäällystä lääkärille. Siklosporiini voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita
(allergisia reaktioita). Henkilöiden, jotka ovat yliherkkiä siklosporiinille, tulee välttää kosketusta
eläinlääkevalmisteen kanssa. Tämä eläinlääkevalmiste saattaa aiheuttaa silmä-ärsytystä, jos sitä joutuu
silmiin. Vältä valmisteen joutumista silmiin. Jos valmistetta joutuu silmiin, huuhtele ne perusteellisesti
puhtaalla vedellä. Pese kädet ja altistunut iho lääkkeen annon jälkeen.
4.6 Haittavaikutukset (yleisyys ja vakavuus)
Maligniteetin ollessa kyseessä ks. kohdat 4.3 ”Vasta-aiheet” ja 4.5 ”Käyttöön liittyvät erityiset
varotoimet”.
Koirat:
Haittavaikutuksien esiintyminen on harvinaista. Yleisimmin havaittuja haittavaikutuksia ovat mahasuolikanavan häiriöt, kuten oksentelu, limaiset tai pehmeät ulosteet ja ripuli. Nämä haittavaikutukset
ovat lieviä ja ohimeneviä eivätkä tavallisesti vaadi hoidon keskeyttämistä.
Muina harvinaisina haittavaikutuksina voidaan todeta: uneliaisuutta tai yliaktiivisuutta, anoreksiaa
(vähentynyttä ruokahalua), lievää tai kohtalaista ikenien liikakasvua (paksuuntuneita alueita ikenissä),
ihoreaktioita, kuten syylämäisiä iholeesioita tai karvapeitteen muutoksia, korvalehtien punoitusta ja
turvotusta, lihasten heikkoutta tai lihaskramppeja.
Lievää ja ohimenevää syljeneritystä voidaan havaita hoitoa annettaessa. Nämä vaikutukset häviävät
yleensä itsestään, kun lääkehoito lopetetaan.
Hyvin harvoissa tapauksissa on havaittu diabetes mellitusta, erityisesti valkoisilla länsiylämaan
terriereillä.
Kissat:
Siklosporiinilla hoidetuilla kissoilla on havaittu seuraavia haittavaikutuksia:
Hyvin yleiset: maha-suolikanavan häiriöt, kuten oksentelu ja ripuli, ja niihin liittyvä laihtuminen.
Nämä haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä eivätkä vaadi hoidon keskeyttämistä. Myös
lisääntynyttä ruokahalua on havaittu yleisesti.
Yleiset: uneliaisuus, anoreksia (vähentynyt ruokahalu), lisääntynyt syljeneritys, yliaktiivisuus,
lisääntynyt jano, ikenien liikakasvu ja lymfopenia (imusolujen vähyys). Nämä vaikutukset häviävät
yleensä itsestään lääkehoidon loputtua tai kun antotiheyttä on harvennettu.
Yksittäisillä eläimillä voi ilmetä vaikea-asteisia haittavaikutuksia.
Haittavaikutusten yleisyys määritellään seuraavasti:
- hyvin yleinen (useampi kuin 1/10 hoidettua eläintä saa haittavaikutuksen)
- yleinen (useampi kuin 1 mutta alle 10/100 hoidettua eläintä)
- melko harvinainen (useampi kuin 1 mutta alle 10/1000 hoidettua eläintä)
- harvinainen (useampi kuin 1 mutta alle 10 / 10 000 hoidettua eläintä)
- hyvin harvinainen (alle 1 / 10 000 hoidettua eläintä, mukaan lukien yksittäiset ilmoitukset).
4.7 Käyttö tiineyden, laktaation tai muninnan aikana
Lääkevalmisteen turvallisuutta ei ole tutkittu siitokseen käytettävillä uroskoirilla tai -kissoilla eikä
tiineillä tai imettävillä narttukoirilla ja naaraskissoilla. Näiden tutkimusten puuttuessa on suositeltavaa
käyttää lääkettä siitoseläimillä vain hoitavan eläinlääkärin arvioitua hyöty-haitta-suhde myönteiseksi.
Tiineys:
Laboratorioeläimillä annoksilla, jotka aiheuttavat emolle myrkytyksen (rotilla annoksella 30 mg/kg ja
kaneilla 100 mg/kg), siklosporiini oli embryo- ja fetotoksinen, mikä ilmeni suurentuneena pre- ja
postnataalikuolleisuutena ja alentuneena sikiön painona, mihin liittyi luuston kehityshäiriöitä. Hyvin
siedetyillä annoksilla (rotat ad 17 mg/kg ja kanit ad 30 mg/kg) siklosporiinilla ei ollut embryoletaaleja
tai teratogeenisia vaikutuksia. Täten lääkehoitoa ei suositella tiineille narttukoirille ja naaraskissoille.
Imetys:
Laboratorioeläimillä siklosporiini läpäisee istukan ja erittyy maitoon. Sen vuoksi lääkehoitoa ei
suositella imettäville narttukoirille ja naaraskissoille.
4.8 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Useiden lääkeaineiden tiedetään kilpailevasti estävän tai indusoivan siklosporiinin metaboliaan
liittyviä entsyymejä, erityisesti sytokromia P450 (CYP3A4). Tietyissä, kliinisesti perustelluissa
tapauksissa saattaa olla syytä tarkistaa eläinlääkevalmisteen annostusta.
Atsoliyhdisteiden (esim. ketokonatsolin) tiedetään aiheuttavan koirilla ja kissoilla veren
siklosporiinipitoisuuden nousua, mikä katsotaan kliinisesti merkittäväksi. Ketokonatsolin tiedetään
annoksella 5–10 mg/kg nostavan koirilla veren siklosporiinipitoisuuden jopa viisinkertaiseksi.
Ketokonatsolin ja siklosporiinin samanaikaisen käytön aikana eläinlääkärin tulisi harkita käytännön
toimenpiteenä annosvälin pidentämistä kaksinkertaiseksi, jos eläin saa lääkehoitoa kerran päivässä.
Makrolidit, kuten erytromysiini, saattavat nostaa siklosporiinin pitoisuuden plasmassa jopa
kaksinkertaiseksi. Tietyt sytokromi P450-induktorit, kouristuksia ehkäisevät lääkeaineet ja antibiootit
(esim. trimetopriimi-sulfadimidiini) saattavat alentaa siklosporiinin pitoisuutta plasmassa.
Siklosporiini on MDR1 P-glykoproteiinin substraatti ja inhibiittori. Siksi siklosporiinin antaminen
rinnakkain P-glykoproteiinin substraattien, kuten makrosyklisten laktonien (esim. ivermektiinin ja
milbemysiinin), kanssa saattaa vähentää näiden lääkkeiden poistumista veri-aivoesteen soluista ja
aiheuttaa mahdollisesti keskushermostotoksisuuden oireita.
Siklosporiini voi lisätä aminoglykosidien ja trimetopriimin munuaistoksisuutta. Siklosporiinin
samanaikainen käyttö näiden lääkeaineiden kanssa ei ole suositeltavaa.
Rokotuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota (ks. myös kohta 4.3, ”Vasta-aiheet” ja 4.5, ”Käyttöön
liittyvät erityiset varotoimet”), samoin muiden immunosuppressiivisten lääkeaineiden samanaikaiseen
käyttöön (ks. myös kohta 4.5, ”Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet”).
4.9 Annostus ja antotapa
Suun kautta.
Ennen hoidon aloittamista tulisi kaikki hoitovaihtoehdot arvioida.
Ennen hoidon aloittamista on selvitettävä tarkasti eläinten paino.
Koirat:
Siklosporiinin ohjeannos on 5 mg/kg (0,05 ml oraaliliuosta / painokilo) aluksi päivittäin.
Annostelutiheyttä pitää vähentää hoitovasteesta riippuen.
Lääkevalmistetta annetaan aluksi päivittäin, kunnes tyydyttävä kliininen vaste on saavutettu. Tämä
saavutetaan yleensä 4–8 viikon kuluessa. Ellei minkäänlaista vastetta saavuteta ensimmäisten 8 viikon
aikana hoidon aloittamisesta, hoito tulee lopettaa.
Kun atooppisen ihotulehduksen (allerginen ihosairaus) oireet on saatu tyydyttävästi hallintaan,
valmistetta voidaan antaa joka toinen päivä. Eläinlääkärin tulee suorittaa kliininen tutkimus
säännöllisin välein ja sovittaa antotiheys kliinisen vasteen mukaan.
Joissain tapauksissa, joissa oireet ovat hallinnassa annostuksella joka toinen päivä, eläinlääkäri voi
päättää lääkevalmisteen antamisesta joka kolmas tai neljäs päivä. Kliinisten oireiden hallintaan tulee
käyttää pienintä tehokasta annosta.
Potilaita tulee arvioida uudelleen säännöllisin väliajoin ja tarkastella muita hoitovaihtoehtoja.
Lisähoitoa (esim. lääkeshampoita ja rasvahappoja) voidaan harkita ennen annostusvälin vähentämistä.
Hoidon pituus tulee sovittaa hoitovasteen mukaan.
Hoito voidaan lopettaa, kun oireet ovat hallinnassa. Oireiden uusiutuessa hoitoa tulee jatkaa
päivittäisellä annostuksella, ja tietyissä tapauksissa toistuvat uusintahoidot saattavat olla tarpeellisia.
Annostelu koirille:
Ohjeannos 5 mg/kg
PAKKAUSTYYPPI 1
30 ja 60 ml:n pullojen kanssa käytä joko 1 ml:n mittaruiskua (annosteluväli 0,05 ml) tai 2 ml:n
mittaruiskua (annosteluväli 0,1 ml) yllä olevan taulukon ja eläimen painon mukaisesti.
PAKKAUSTYYPPI 2
30 ja 50 ml:n pullojen kanssa käytä joko 1 ml:n mittaruiskua (annosteluväli 0,05 ml) tai 3 ml:n
mittaruiskua (annosteluväli 0,1 ml) yllä olevan taulukon ja eläimen painon mukaisesti.
Kissat:
Siklosporiinin ohjeannos on 7 mg/kg (0,07 ml oraaliliuosta / painokilo) aluksi päivittäin.
Annostelutiheyttä pitää vähentää hoitovasteesta riippuen.
Lääkevalmistetta annetaan aluksi päivittäin, kunnes tyydyttävä kliininen vaste on saavutettu
(arvioidaan kutinan voimakkuuden ja ihomuutoksen vakavuuden perusteella – ihon pintavauriot
(ekskoriaatio), jyvämäinen ihotulehdus (miliaaridermatiitti), eosinofiiliset plakit ja/tai itseaiheutettu
karvattomuus (alopesia)). Tämä saavutetaan yleensä 4–8 viikon kuluessa. Voimakas pitkittynyt kutina
saattaa aiheuttaa levottomuutta ja lisääntynyttä karvapeitteen nuolemista. Näissä tapauksissa
itseaiheutetun karvattomuuden paraneminen saattaa viivästyä, siitä huolimatta että kutina on
vähentynyt hoidon aloittamisen jälkeen.
Kun allergisen ihotulehduksen oireet on saatu tyydyttävästi hallintaan, valmistetta voidaan antaa joka
toinen päivä. Joissain tapauksissa, joissa oireet ovat hallinnassa annostuksella joka toinen päivä,
eläinlääkäri voi päättää lääkevalmisteen antamisesta joka kolmas tai neljäs päivä. Kliinisten oireiden
hallintaan tulee käyttää pienintä tehokasta annosta.
Potilaita tulee arvioida uudelleen säännöllisin väliajoin ja tarkastella muita hoitovaihtoehtoja. Hoidon
pituus tulee sovittaa hoitovasteen mukaan. Hoito voidaan lopettaa, kun oireet ovat hallinnassa.
Oireiden uusiutuessa hoitoa tulee jatkaa päivittäisellä annostuksella, ja tietyissä tapauksissa toistuvat
uusintahoidot saattavat olla tarpeellisia.
Lääkevalmiste voidaan joko sekoittaa ruokaan tai antaa suoraan kissan suuhun. Jos se annetaan
ruoassa, liuos on sekoitettava pieneen määrään ruokaa, mieluummin riittävän paaston jälkeen, jotta
koko annos tulee syödyksi. Ellei kissa hyväksy lääkettä ruokaan sekoitettuna, koko annos annetaan
mittaruiskulla suoraan kissan suuhun. Jos kissa saa vain osan ruokaan sekoitetusta lääkevalmisteesta,
lääkkeen antamista jatketaan mittaruiskun avulla vasta seuraavana päivänä. Mahdollisesti syömättä
jäänyt lääkettä sisältävä kissanruoka on hävitettävä heti ja ruokakulho pestävä perusteellisesti.
Tämän lääkevalmisteen teho ja siedettävyys on osoitettu 4,5 kuukautta kestäneissä kliinisissä
tutkimuksissa.
Annostelu kissoille:
Koska siklosporiinin tehoa ja turvallisuutta ei ole arvioitu alle 2,3 kg painavilla kissoilla (katso kohta
4.5), valmistetta tulee antaa alle 2,3 kg painaville kissoille ainoastaan hoitavan eläinlääkärin tekemän
hyöty-haitta-arvion perusteella.
Ohjeannos 7 mg/kg
PAKKAUSTYYPPI 1
30 ja 60 ml:n pullojen kanssa käytä joko 1 ml:n mittaruiskua (annosteluväli 0,05 ml) tai 2 ml:n
mittaruiskua (annosteluväli 0,1 ml) yllä olevan taulukon ja eläimen painon mukaisesti.
PAKKAUSTYYPPI 2
30 ja 50 ml:n pullojen kanssa käytä joko 1 ml:n mittaruiskua (annosteluväli 0,05 ml) tai 3 ml:n
mittaruiskua (annosteluväli 0,1 ml) yllä olevan taulukon ja eläimen painon mukaisesti.
KÄYTTÖOHJEET
Koirat: Eläinlääkevalmiste tulee antaa vähintään 2 tuntia ennen ruokintaa tai 2 tuntia ruokinnan
jälkeen. Mittaruisku pannaan suoraan koiran suuhun.
Kissat: Lääkevalmiste voidaan joko sekoittaa ruokaan tai antaa suoraan kissan suuhun.
PAKKAUSTYYPPI 1
1 Paina ja käännä lapsiturvallista kierrekorkkia avataksesi pullon.
Sulje pullo aina lapsiturvallisella kierrekorkilla käytön jälkeen.
2 Pidä pulloa pystysuorassa ja pane
mittaruisku tiukasti muoviseen
liittimeen.
4 Palauta pullo pystyasentoon ja irrota
mittaruisku muovisesta liittimestä kevyellä
kiertoliikkeellä.
3 Käännä pullo ylösalaisin ja vedä mäntää
hitaasti ylös niin, että mittaruisku täyttyy
valmisteella. Vedä ruiskuun eläinlääkärin
määräämä lääkeannos.
5 Mittaruisku pannaan eläimen suuhun ja lääke painetaan ulos
ruiskusta.
Älä huuhdo tai puhdista mittaruiskua käyttökertojen välillä.
Huomaa: jos määrätty annos ylittää ruiskuun merkityn
maksimitilavuuden, vedä ruiskuun uudelleen lääkettä
saavuttaaksesi täyden annoksen.
Huomaa: kissoille lääkevalmiste voidaan myös sekoittaa
ruokaan.
6 Sulje pullo aina lapsiturvallisella
kierrekorkilla käytön jälkeen.
Sulkeaksesi pullon lapsiturvallisesti
paina lapsiturvallista korkkia alas
kiertäessäsi sitä kiinni.
Ei lasten näkyville eikä ulottuville.
PAKKAUSTYYPPI 2
1 Ota muovinen korkki pois ja pane muovinen annostelija
tiukasti paikalleen.
Jätä muovinen annostelija paikalleen.
2 Pidä pulloa pystysuorassa ja
pane mittaruisku tiukasti
annostelijaan.
4 Mittaruisku pannaan eläimen suuhun ja lääke
painetaan ulos ruiskusta.
Älä huuhdo tai puhdista mittaruiskua
käyttökertojen välillä.
Huomaa: jos määrätty annos ylittää ruiskuun
merkityn maksimitilavuuden, vedä ruiskuun
uudelleen lääkettä saavuttaaksesi täyden annoksen.
Huomaa: kissoille lääkevalmiste voidaan myös
sekoittaa ruokaan.
Ei lasten näkyville eikä ulottuville.
3 Käännä pullo ylösalaisin ja vedä mäntää
hitaasti ylös niin, että mittaruisku täyttyy
valmisteella. Vedä ruiskuun eläinlääkärin
määräämä lääkeannos.
Palauta pullo pystyasentoon ja irrota
mittaruisku muovisesta annostelijasta kevyellä
kiertoliikkeellä.
Jos tarpeen, mittaruiskun ulkopuoli voidaan pyyhkiä kuivalla paperipyyhkeellä, joka hävitetään heti
käytön jälkeen.
4.10 Yliannostus (oireet, hätätoimenpiteet, vastalääkkeet) tarvittaessa
Erityistä vastalääkettä ei ole, ja yliannostustapauksessa eläin tulee hoitaa oireenmukaisesti.
Koirat:
Haittavaikutuksia ei ole havaittu enempää kuin suositellulla hoidollakaan koiralla, jolle annettiin kuusi
kertaa suositeltua annosta suurempi annos kerta-annoksena suun kautta.
Suositellun annoksen aiheuttamien haittavaikutusten lisäksi todettiin seuraavia haittavaikutuksia
tapauksessa, jossa annettiin 3 kuukauden ajan nelinkertaista annosta verrattuna ohjeannostukseen:
paksuuntunutta ihoa erityisesti korvalehdissä, känsämäisiä muodostumia polkuanturoissa, painon
laskua tai hidastunutta painonnousua, liiallista turkin kasvua, laskon suurenemista ja eosinofiiliarvojen
alenemista. Näiden haittavaikutusten esiintymistiheys ja voimakkuus ovat annosriippuvaisia.
Oireet häviävät kahden kuukauden kuluessa hoidon lopettamisesta.
Kissat:
Seuraavia haittavaikutuksia on todettu tapauksissa, joissa lääkevalmistetta annettiin toistuvasti 56
päivän ajan 24 mg/kg päivässä (yli kolminkertainen annos verrattuna suositeltuun annokseen) tai
kuuden kuukauden ajan < 40 mg/kg (yli viisinkertainen annos verrattuna suositeltuun annokseen):
löysiä/pehmeitä ulosteita, oksentelua, lievää tai kohtalaista kohoamista neutrofiilien absoluuttisissa
määrissä, fibrinogeenipitoisuuksissa ja aktivoidussa partiaalisessa tromboplastiiniajassa (APTT),
lievästi kohonneita verensokeriarvoja ja palautuvaa ikenien hypertrofiaa. Ruokahalun lisääntymistä
havaittiin molemmilla annostuksilla. Hoidetuilla kissoilla havaittiin ohimenevää imusolujen määrän
lisääntymistä ja sitä seuraavaa vähenemistä, mihin yhdistyi imusolmukkeiden suurenemista. Tämä
saattaa olla merkki immuunivasteen heikkenemisestä, joka on seurausta pitkittyneestä altistumisesta
siklosporiinille. APTT pitkittyi kissoilla, joille annettiin vähintään kaksinkertainen ohjeannos
siklosporiinia. Näiden vaikutusten esiintymistiheys ja vaikeusaste olivat yleensä annos- ja
aikariippuvaisia. Kun suositukseen nähden kolminkertaista annosta annetaan päivittäin lähes kuuden
kuukauden ajan, EKG:ssä näkyy yleisesti häiriöitä (johtumishäiriöitä). Häiriöt ovat ohimeneviä, eikä
niihin liity kliinisiä oireita. Vähentynyttä ruokahalua, paikallaan makaamista, ihon kimmoisuuden
vähenemistä, ulosteiden harvenemista tai puuttumista, silmäluomien ohentumista ja silmäluomien
pitämistä suljettuina saattaa esiintyä yksittäisissä tapauksissa, jos annos on viisinkertainen verrattuna
suositukseen.
4.11 Varoaika
Ei oleellinen.
5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Syöpälääkkeet ja immuunivasteen muuntajat,
immunosuppressantit, kalsineuriinin estäjät, siklosporiini.
ATCvet-koodi: QL04AD01
5.1 Farmakodynamiikka
Siklosporiini (muita nimiä siklosporiini A, CsA) on selektiivinen immunosuppressori. Se on syklinen
polypeptidi, jossa on 11 aminohappoa ja jonka molekyylipaino on 1203 daltonia. Siklosporiini
vaikuttaa spesifisesti ja palautuvasti T-lymfosyytteihin.
Siklosporiini estää tulehdusreaktioita ja lievittää kutinaa allergisen ja atooppisen ihotulehduksen
hoidossa. Siklosporiinin on todettu valikoivasti estävän T-lymfosyyttien aktivoitumista antigeenin
aiheuttamassa stimulaatiossa heikentämällä interleukiini-2:n ja muiden T-soluperäisten sytokiinien
tuotantoa. Siklosporiini kykenee myös estämään antigeenin esittelytoimintaa ihon
immuunijärjestelmässä. Se estää samoin eosinofiilien lisääntymistä ja aktivoitumista, keratinosyyttien
sytokiinituotantoa, Langerhansin solujen toimintaa, syöttösolujen degranulaatiota ja siten histamiinin
ja tulehdusta edeltävien sytokiinien vapautumista.
Siklosporiini ei vähennä punasolujen muodostusta, eikä sillä ole vaikutusta fagosyyttien toimintaan.
5.2 Farmakokinetiikka
Koirat:
Imeytyminen
Siklosporiinin hyötyosuus on noin 35 %. Konsentraation huippuarvo plasmassa saavutetaan 1–2
tunnin sisällä. Hyötyosuus on parempi ja vähemmän altis yksilöllisille eroille, jos siklosporiini
annetaan eläimille paaston aikana verrattuna annostukseen ruokinnan yhteydessä.
Jakautuminen
Koirilla jakautumistilavuus on noin 7,8 l/kg. Siklosporiini jakautuu laajalti kaikkiin kudoksiin.
Annettaessa siklosporiinia toistuvasti päivittäin koirille sen pitoisuus ihossa on moninkertainen
verrattuna veressä olevaan pitoisuuteen.
Metabolia
Ensimmäisen 24 tunnin aikana noin 25 % siklosporiinista esiintyy verenkierrossa muuttumattomana.
Siklosporiini metaboloituu pääasiassa maksassa sytokromin P450 (CYP3A4) vaikutuksesta, mutta
myös suolistossa. Pääasialliset metaboliareitit ovat hydroksylaatio ja demetylaatio, mistä syntyvillä
metaboliiteilla on vain vähän tai ei ollenkaan aktiivisuutta.
Eliminaatio
Eliminoidaan pääasiassa ulosteiden kautta. Vain 10 % erittyy virtsaan, pääasiassa metaboliitteina.
Merkittävää kumuloitumista ei havaittu veressä koirilla, joita oli hoidettu vuoden ajan.
Kissat:
Imeytyminen
Suuhun annetun siklosporiinin hyötyosuus on kissoilla 25–29 %. Konsentraation huippuarvo veressä
saavutetaan yleensä 1–2 tunnin sisällä annettuna kissalle paaston aikana. Veren lääkepitoisuusaikakuvaajat eivät ole annosriippuvaisia ohjeannosta suuremmilla annoksilla. Huippupitoisuus (Cmax)
ja pitoisuuspinta-ala (AUC) kasvavat suhteessa vähemmän 8–40 mg/kg:n annoksilla.
Jakautuminen
Jakautumistilavuus vakaassa tilassa on noin 1,7–2,1 l/kg.
Metabolia
Siklosporiini metaboloituu maksassa sytokromi P450 3A-entsyymien vaikutuksesta.
Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika on 8–11 tuntia.
Siklosporiini ei kumuloidu merkittävästi elimistöön ensimmäisen käyttöviikon jälkeen.
Kissoilla on suurta yksilöiden välistä vaihtelua veren siklosporiinipitoisuuksissa. Suositusten
mukaisella annostuksella siklosporiinipitoisuudet plasmassa eivät ennusta kliinistä vastetta, ja siksi
veriarvojen seurantaa ei suositella.
6. FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1 Apuaineet
all-rac-α-tokoferoli (E-307)
glyserolimonolinoleaatti
etanoli, vedetön (E-1510)
makrogoliglyserolihydroksistearaatti
propyleeniglykoli (E-1520)
6.2 Tärkeimmät yhteensopimattomuudet
Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, eläinlääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden
eläinlääkevalmisteiden kanssa.
6.3 Kestoaika
Avaamattoman pakkauksen kestoaika: 2 vuotta
Sisäpakkauksen ensimmäisen avaamisen jälkeinen kestoaika: 6 kuukautta
6.4 Säilytystä koskevat erityiset varotoimet
Säilytä pullo ulkopakkauksessa.
Älä säilytä kylmässä.
Geelimäisyyttä voi ilmaantua 15 °C alapuolella, mikä palautuu lämpötilan noustessa 25 °C asti
vaikuttamatta valmisteen laatuun.
Ensimmäisen avaamisen jälkeen: Ei saa säilyttää yli 25 C lämpötilassa
6.5 Pakkaustyyppi ja sisäpakkauksen kuvaus
Pakkaus 1:
Ruskea (tyypin III) lasipullo, joka on suljettu lapsiturvallisella HDPE-kierrekorkilla ja jossa on
muovinen liitin (HDPE).
5 ml pullo annostelijasarjalla, johon kuuluu 1 ml PE-mittaruisku 0,05 ml annosteluvälillä, pakattuna
pahvirasiaan.
15 ml pullo annostelijasarjalla, johon kuuluu 1 ml PE-mittaruisku 0,05 ml annosteluvälillä, pakattuna
pahvirasiaan.
30 ml pullo kahdella annostelijasarjalla, joihin kuuluu sekä 1 ml että 2 ml PE-mittaruiskut 0,05 ml ja
0,1 ml annosteluväleillä, pakattuna pahvirasiaan.
60 ml pullo kahdella annostelijasarjalla, joihin kuuluu sekä 1 ml että 2 ml PE-mittaruiskut 0,05 ml ja
0,1 ml annosteluväleillä, pakattuna pahvirasiaan.
Pakkaus 2:
Ruskea (tyypin III) lasipullo, joka on suljettu 20 mm bromobutyylitulpalla ja alumiinikorkilla, jossa on
poiskäännettävä läppä.
5 ml pullo annostelijasarjalla, johon kuuluu polykarbonaattiannostelukorkki, jossa on silikoniläppä , ja
1 ml polypropeenimittaruisku 0,05 ml annosteluvälillä, pakattuna pahvirasiaan.
15 ml pullo annostelijasarjalla, johon kuuluu polykarbonaattiannostelukorkki, jossa on silikoniläppä,
ja 1 ml polypropeenimittaruisku 0,05 ml annosteluvälillä, pakattuna pahvirasiaan.
30 ml pullo kahdella annostelijasarjalla, joihin kuuluu polykarbonaattiannostelukorkki, jossa on
silikoniläppä, ja sekä 1 ml että 3 ml polypropeenimittaruiskut 0,05 ml ja 0,1 ml annosteluväleillä,
pakattuna pahvirasiaan.
50 ml pullo kahdella annostelijasarjalla, joihin kuuluu polykarbonaattiannostelukorkki, jossa on
silikoniläppä, ja sekä 1 ml että 3 ml polypropeenimittaruiskut 0,05 ml ja 0,1 ml annosteluväleillä,
pakattuna pahvirasiaan.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla.
6.6 Erityiset varotoimet käyttämättömien lääkevalmisteiden tai niistä peräisin olevien
jätemateriaalien hävittämiselle
Käyttämättömät eläinlääkevalmisteet tai niistä peräisin olevat jätemateriaalit on hävitettävä
paikallisten määräysten mukaisesti.
7. MYYNTILUVAN HALTIJA
VIRBAC
1ére avenue – 2065 m- L.I.D.
06516 Carros
Ranska
8. MYYNTILUPIEN NUMEROT
31451
9. ENSIMMÄISEN MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ
/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
11.7.2014
10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
2021 12 02