Hyviä uutisia teille kaikille kissoista, ja ennen kaikkea kissojen käyttäytymisestä kiinnostuneille.

Julkaisemme sivuillamme kuuden kirjoituksen sarjan kissojen käyttäytymisestä.
Kirjoitukset perustuvat eläinlääkärimme Outi Kuisma-Parwarin kansainvälisen kissalääketieteen järjestön (ISFM) 2-vuotiseen kissojen käytökseen syventyvän ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour (ISFM AdvCert FB)- kurssin aineistoon.

Tarkoituksena on antaa läpileikkaus kissojen maailmasta ja sitä kautta auttaa ihmisiä ja kissoja elämään yhdessä, molempia osapuolia palkitsevalla tavalla!

Osa 2.

Aisteilla mennään

Kissa elää hyvin rikkaassa aistien maailmassa eikä tarvitse kommunikaatioon kännykkää eikä sähköpostia kuten ihmiset. Se myös päihittää ihmiset sekä näkö- että kuuloaistin suhteen hajuaistista puhumattakaan.
Kissa syntyy sinisilmäisenä, mutta silmien lopullinen väri kehittyy viimeistään 3 – 4 kk iässä. Ylä- ja alaluomen lisäksi sillä on nk. vilkkuluomi, jonka se voi vetää silmän sisäkulmasta suojaamaan silmää aina tarvittaessa. Joskus ihmetellään sitä, että kissa ei tunnu huomaavan jotain esinettä aivan nenänsä edessä. Itse asiassa kissa näkeekin huonosti lähelle alle 25 cm päähän itsestään. Parhaiten se näkee esineet, jotka ovat 2-6 m päässä. Tämä on tarpeen taitavalle metsästäjälle, jonka silmät toisaalta havaitsevat myös liikkeen hyvin herkästi sekä näkevät hyvin hämärässä. Kissan silmät ovat hyvin herkät kirkkaalle valolle, mutta se pystyy supistamaan pupillin hyvin kapeaksi viiruksi suojatakseen niitä. Kissan värimaailma poikkeaa ihmisten värimaailmasta, joten monien kissan lelujen kirjavat värit ilahduttavat lähinnä omistajaa. Kissa nimittäin näkee vain kaksi pääväriä: keltaisen ja sinisen ja niiden yhdistelmät (vihreän), mutta ei punaista. Me ihmiset näemme kolme pääväriä eli punaisen, sinisen ja keltaisen ja niiden yhdistelmät.
Moni ei taida tietää, että kissalla on kummassakin korvassa 32 lihasta, joiden avulla se voi liikuttaa kumpaakin korvalehteä itsenäisesti. Kumpikin korva voi kiertyä 180 astetta, joten kissalla on melko hyvä äänitutka käytössään. Sen kuuloalue kuuluukin nisäkkäiden laajimpiin ulottuen 48 Hz:stä 85 kHz:iin. Oletetaan, että korkeiden äänten kuuleminen on kehittänyt kissan kykyä kuulla ja erottaa erityyppisten jyrsijöiden lähettämät ultraäänikutsut. Tarkasta kuulosta voi olla haittaakin, koska varsinkin Burmakissoilla on tavattu korkeiden äänien aiheuttamia epileptisiä kohtauksia. Ehkäpä kovaäänistä musiikkia rakastavan kissanomistajan kannattaa harkita, soittaako musiikkia tuvan täydeltä vahvistimien kautta vai laittaako päähänsä kuulokkeet säästämään kissan korvia.
Kissalla on erittäin rikas hajumaailma. Se haistaa sekä nenällään että nk. vomeronasaalielimellä. Tämä feromoneja aistiva elin, kutsumanimeltään Jacobsonin elin, sijaitsee kitalaen sisällä ja sen pienet aukot ovat yläetuhampaiden takana. Kun kissa aistii feromoneja, se kohottaa hieman ylähuultaan, että hajut pääsevät perille. Feromoneja tuotetaan eri puolilla kissan kehoa olevissa rauhasissa ja ne ovat kissojen keskinäiseen kommunikaatioon tarkoitettuja eritteitä. Feromoneja on tutkittu paljon ja tähän mennessä pystytty erottamaan esimerkiksi naamaferomoneista 5 eri fraktiota. Kun kissa hankaa naamaansa eri esineisiin, se merkkaa niitä juuri naamaferomonilla tutuiksi tavaroiksi. Kaverikissat tervehtivät toisiaan hankaamalla naamoja vastakkain, kietomalla hännät yhteen tai hankaamalla koko ruumiitaan vastakkain.
Nisien välistä erittyy myös rauhoittavaa feromonia emon imettäessä pentuja. Kun kissa raapii, sen tassuanturoista erottuu myös feromonia. Näin se jättää kemiallisia viestejä toisten kissojen tulkittaviksi. Nykyään feromoneja pystytään valmistamaan keinotekoisesti, joten voimme käyttää kissan omia aseita sen elämän helpottamiseksi esimerkiksi rauhoittamaan hermostunutta tai ohjaamaan raapimisen raapimispuuhun. Tässä linkki Zenifel feromonituotteeseen.

Kissa haluaa välttää ikäviä tilanteita toisten kissojen kanssa, joten sen jättämät kemialliset viestit ovat oiva tapa kommunikoida. Kun kissa virtsaa seisten häntä pystyssä ja tähtää pystysuoralle pinnalle, kyseessä on virtsamerkkaus ja viestin jättö toisille kissoille. Kissa voi jättää myös ulostemerkkejä. Kun reviirin raja on selvästi merkitty virtsalla tai ulosteella: ”Yksityisalue. Tunkeilijoita ei siedetä”, vieras kissa tulkitsee viestin ja voi päättää, kannattaako uhmata kohtaloa ja tunkeutua alueelle vai ei. Toisaalta naaraskissa voi jättää ”Etsitään tositarkoituksella…”-viestin sulhasehdokkaille.
Kissa kommunikoi siis toisten kissojen kanssa enimmäkseen äänettömillä viesteillä. Äänellään se kommunikoi lähinnä toisten eläinlajien kuten ihmisten kanssa. Kissa ääntelee joko suu kiinni, suu aueten ja sulkeutuen sekä pitäen suuta auki jatkuvasti. Kissa kehrää suu kiinni hyristen äänekkäästi varsinkin ollessaan rentoutunut. Kehräämällä voi myös hakea ihmisiltä huomiota tai pyytää ruokaa. Toisaalta kissa saattaa kehrätä myös sille negatiivisessa tilanteessa, ilmeisesti se yrittää rauhoittaa itseään. Naukuessaan kissa aukoo ja sulkee suutaan. Se on astetta painokkaampi tapa vaatia ihmisiä kiinnittämään huomiota kissaan ja sen toiveisiin. Suu auki huutaminen on yleensä yhteydessä pelkoon, frustraatioon ja kipuun liittyen usein hyökkäykseen tai puolustukseen. Sanomattakin selvää, että sähisevään ja sylkevään kissaan kannattaa suhtautua varovaisesti.
Kissoja pidetään kulinaristeina ja nirsoina verrattuna koiraan. Kissan makuaisti on tarkka ja se maistaa happaman, suolaisen, kitkerän ja lihaisen, mutta ei makeaa. Se pystyy jopa erottamaan lihan aminohappoja, mikä saattaa auttaa sitä tunnistamaan ruoan ravintoarvon laadun aminohappoprofiilista sekä proteiinien määrän. Kissalla on lisäksi reseptoreita, jotka ovat herkkiä vedelle eli kissa pystyy maistamaan veden. Samat reseptorit ovat myös herkkiä suolalle. Kissa voi siksi olla hyvin tarkka siitä, mitä vettä se suostuu juomaan. Vaikuttaa siltä, että makureseptorit toimivat parhaiten 30⁰C lämpötilassa, joten märkäruoka voi maistua kissalle paremmin, jos sen lämmittää tuohon lämpötilaan. Kissa erottaa myös ruoan tekstuurin eli rakenteen, mikä on huomioitu erilaisia kuivaruokia kehitettäessä.
Kissan tuntoaisti on kehittynyt ja sen iho tuntee herkästi kosketuksen ja paineen, lämpötilan ja kivun ihan kuten ihmisen iho. Kissan tassut ovat herkät kosketukselle ja paineelle mutta vähemmän lämpötilalle. Tassujen avulla kissa tuntee värinän, joten se pystyy huomaamaan ääniä kuten askeleita, vaikka menettäisi kuuloaistin. Huono lähinäkö saaliin tunnistuksessa korvautuu viiksien ja tassujen avulla.
Ja jokainen kissanomistaja lienee kokenut, kuinka mahan päällä lepäävä tyytyväinen kissa leipoo omistajan vatsanahkaa tassuillaan ja ne kynnet…

©Outi Kuisma-Parwar ELL, CertVD, Asiantuntijaeläinlääkäri Biofarm Oy
Lähde: ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour kurssimateriaali