Hyviä uutisia teille kaikille kissoista, ja ennen kaikkea kissojen käyttäytymisestä kiinnostuneille.


Julkaisemme sivuillamme tästä alkaen kuuden kirjoituksen sarjan kissojen käyttäytymisestä.
Kirjoitukset perustuvat eläinlääkärimme Outi Kuisma-Parwarin kansainvälisen kissalääketieteen järjestön (ISFM) 2-vuotiseen kissojen käytökseen syventyvän ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour (ISFM AdvCert FB)- kurssin aineistoon.

Tarkoituksena on antaa läpileikkaus kissojen maailmasta ja sitä kautta auttaa ihmisiä ja kissoja elämään yhdessä, molempia osapuolia palkitsevalla tavalla!


Afrikan savanneilta Suomen talveen

Tiedetään, että kotikissamme (Felis silvestris catus) alkuperä on pohjoisafrikkalainen/arabialainen villikissa (Felis silvestris lybica). Sen kerrotaan olleen helpoimmin kesytettävä villikissalaji. Näitä villikissoja on edelleen Pohjois-Afrikassa, missä ne asustelevat ihmisasumuksen liepeillä ja lisääntyvät kotikissojen kanssa.

Pitkäjalkainen Felix silvestris lybica on yksinäinen ja reviiriään tarkkaan vartioiva metsästäjä. Ei ole selvää, kuinka villikissa kesyyntyi kotikissaksi, mutta oletetaan muutaman rohkean yksilön alkaneen metsästää ihmisasumusten liepeillä ja joidenkin naaraiden synnyttäneen piharakennusten suojassa, jolloin kissanpennut alkoivat tottua ihmisiin hyvin nuorena. Kun asutus laajeni ja kissoille oli tarpeeksi saalistettavaa, emokissojen ei tarvinnut ajaa naaraspentuja pois niiden aikuistuessa kuten ne alun perin tekivät, että itselle olisi tarpeeksi saalistettavaa.

 

Urospennut heitettiin ulos pesästä edelleen, mikä lienee luonnon mekanismi torjua sisäsiittoisuutta. Äidit ja tyttäret alkoivat muodostaa ryhmiä, joissa kaikkia pentuja hoidettiin yhdessä. Jotkut urokset liittyivät ryhmiin, jos löysivät niitä sietävän ryhmän ja toiset taas jatkoivat elämäänsä yksinäisinä metsästäjinä. Tätä nähdään edelleen maatiloilla tai paikoissa, joissa on riittävästi pyydystettävää ravintoa.

Kotikissat oppivat vähitellen muodostamaan sosiaalisia suhteita ihmisiin ja nykyisten lemmikkikissojen tärkein sosiaalinen side onkin side omistajaan ja suhteet toisiin kissoihin toisarvoisia. Jossain vaiheessa 1800-luvun loppupuolella Englannissa keksittiin alkaa kehittää kissarotuja. Ihmisiä viehätti ajatus muokata kissoja haluamaansa suuntaan. Kuvaan astui siis ihmisten ohjaama valikoiva jalostus.

Metsästysvaisto ei katoa


Vaikka kissa on kotiutunut elämään ihmisten kanssa, se on ainutlaatuinen verrattuna esimerkiksi koiraan, koska se pystyy metsästämään ja pysymään hengissä itsenäisesti ilman ihmisten huolenpitoa. Vapaana elävä kissa jakaa elinympäristönsä reviireihin: Sisimpään reviiriin kuuluu turvallinen ruokailu-, lepo- ja leikkipaikka. Sitä ympäröi reviiri, jota kissa puolustaa aktiivisesti tunkeilijoita vastaan. Viimeinen vyöhyke on nk. kotialue eli koko alue, jolla kissa liikkuu. Jos kotikissa saa kulkea ulkona, sillä on aivan samat mutta pienemmän reviirit, koska sen ei tarvitse pyydystää ruokaansa eikä etsiä suojapaikkaa. Kissojen reviirikäyttäytymistä tutkittaessa todettiin kotikissojen liikkuvan yleensä aamuisin ja iltaisin ja vapaana elävien kodittomien kissojen enimmäkseen öisin. Sisäkissalla reviirit ovat luonnollisesti talon sisällä ja niillä voi olla merkitystä, jos kissa saa asuinkumppanikseen omistajan valitseman toisen kissan, jota se ei pidäkään omaan sosiaaliseen ryhmäänsä kuuluvana. Metsästysvaistoaan sisäkissa voi toteuttaa vain metsästysleikeissä lelujen kanssa tai vaanimalla tuulen puhaltamia lehtiä tai lintulaudalla ruokailevia lintuja ikkunan takaa. Metsästysvaisto ei siis ole kadonnut mihinkään.

Kissan merkitys ihmiselle ja päinvastoin


Alun perin kissan merkitys ihmiselle oli hiirien ja muiden tuholaisten pyydystäminen, mutta nykyään kissaa pidetään ensisijaisesti ihmisen seuralaisena. On tutkittu kissan vaikutusta ihmisen fyysiseen, henkiseen ja tunne-elämän terveyteen. Kissan omistamisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia kuten matalampi sydämen syke ja verenpaine ja nopeampi toipuminen stressitesteissä. Lisäksi on osoitettu positiivisia psykologisia ja tunne-elämän vaikutuksia kuten lisääntynyttä sosiaalisuutta, vähemmän negatiivisia mielialoja ja yksinäisyyden tunnetta ja kohonnutta itsetuntoa ja omanarvontuntoa.
Kissa taas hyötyy ihmisestä, koska se saa säännöllisesti ruokaa ja vettä, on suojassa saalistajilta ja asuu lämpimässä kodissa. Lisäksi sen ennaltaehkäisevästä ja muusta terveydenhoidosta huolehditaan ja sillä on tilaisuus sosiaaliseen suhteeseen ihmisen kanssa.


Sanomattakin selvää, että omistaja kiintyy kissaansa, mutta kiintyykö kissa myös omistajaan? Omistaja ei epäile tätä hetkeäkään, mutta on esitetty väitteitä kissan vain käyttävän hyväkseen ihmistä saadakseen ruokaa ja suojapaikan. On olemassa melko vähän tutkimuksia kissan kiintymisestä omistajaan, mutta yhdeksi ongelmakäyttäytymisen syyksi on todettu esimerkiksi eroahdistus tai frustraatio, kun kissa on erotettu omistajasta. Eri tutkimusten perusteella on erittäin todennäköistä, että kissa kiintyy ja sitoutuu omistajaansa. Varmaa kuitenkin on, että omistaja tuntee vahvempaa sitoutumista kissaan kuin kissa omistajaan, miksi muuten jotkut kissat päättävät lähteä kotoa ja muuttavat toiseen taloon.
Haluavatko kaikki kissat kuitenkaan olla lemmikkejämme? Tosiasia on, että joka kissa on yksilö eikä välttämättä sovellu lemmikkikissaksi. Tällaista kissaa ei saa pakottaa lemmikiksi, koska silloin sen yksilöllisyyttä ei kunnioiteta ja sen hyvinvointi kärsii.

© Outi Kuisma-Parwar ELL, CertVD , Asiantuntijaeläinlääkäri Biofarm Oy
Lähde: ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour kurssimateriaali