Hessin Leevin omistaja Katja Kuokka: Suomenhevonen on oikea valinta

By: Johanna Lindblom, Joy Story

Ilta on jo pimeä, kun Katja Kuokka kävelee pihan yli talliin jakamaan yöheiniä, lamppu kädessä.

– Minä en ole lähelläkään ovea, kun kuulen jo niiden hörinän. Valo heiluu, ja ne tietävät: no niin, nyt se tulee. Tämä on ihaninta kommunikaatiota hevosten kanssa.
Kuokka on luotsannut Liinakkotallia Virolahdella kaksikymmentä vuotta. Hevosia on noin seitsemäntoista, enimmäkseen suomenhevosia. Osa niistä opettaa kunnan kilparatsastuslukion opiskelijoita. Kuokan omia on neljä: kaksi suomenhevosta ja kaksi puoliveristä.

 

Kuokan uran merkittävin hevonen on Hessin Leevi, kaksikymmenvuotias suomenhevosori. Hän osti sen vieroitusikäisenä kasvattaja Heidi Sindalta Urjalasta.

Leevillä on noin 80 jälkeläistä. Ensi keväänä sen pitäisi niiden perusteella saada valioarvo.
– Jos Leevi pysyy hengissä, se on ratsupuolella ainoa elossa oleva valio. Kaikki muut ovat saaneet arvon postuumisti.

Tammanomistajat hakevat Leeviltä sitä, mitä omalta tammalta puuttuu: useimmiten kokoa ja kaulan pituutta.

Leevi on jättänyt jälkeläisiinsä myös ratsastettavuutensa.

– Ratsastettavuutta arvostan tosi paljon, koska se on hevosen oma etu tulevaisuudessa: se tykkää tehdä töitä ihmisen kanssa.

Leeviä koulutettiin ja kilpailtiin niin pitkälle kuin se pystyi.

– Leevin työmoraalia en vaihtaisi mihinkään.

Työmoraali ei ole Kuokan mielestä vain Leevin, vaan koko rodun ominaisuus.

– Suomenhevonen on monipuolinen ja rehellinen. Se ei lähde ensimmäisenä kiukuttelemaan, vaan yrittää. Jos ihminen vain osaa ja ymmärtää, pääsee tosi pitkälle.

Ratsastajana Kuokka halusi silti päästä pidemmälle.
– Siinä tulee katto vastaan, sanoo kuka mitä tahansa. Suomenhevosta ei ole jalostettu ratsuksi vaan työhevoseksi pellolle, eikä siitä ajasta ole satoja vuosia. Puoliverinen taas on ollut ratsuna paljon kauemmin.

Kouluratsastuksessa ongelma kiteytyy Kuokan mukaan yhteen asiaan.

– Kokoamiskyky on se, mikä usein takkuaa. Leevillä se on poikkeuksellisesti helppoa. Passage ja piaffi ovat niitä, joissa joko ratsastajalta loppuu taito kouluttaa tai hevonen ei ole niin notkea ja nopea kuin puoliverinen.

Liinakon etuliitteellä on syntynyt noin 25 suomenhevosvarsaa. Ensi kesänä Leevistä odotetaan kahta. Kuokka kannustaa kaikkia kasvattamaan, jos siihen on mahdollisuus. Niin suomenhevonen pysyy hengissä. Oman kasvatuksensa hän pitää silti pienenä.
– Mä haluan, että niissä on aina joku idea: yhdistelmästä pitäisi tulla parempi kuin vanhempansa. Voisin jokaisen varsan jättää kotiin, vaikka tekisin sen myyntiin.

Leeviläistä kantatammaa Kuokalla ei vielä ole.
– Haluaisin, että joskus kun Leevistä on aika jättänyt, minulla olisi sellainen. Sitä astuttaisin sitten vierailla oreilla.

Hevostenpidossa Kuokan linja on yksinkertainen.
– Tallin pyörityksessä tärkeintä on hevosten hyvinvointi, mutta maalaisjärjellä. Ilman turhaa hifistelyä. Hevonen on tyytyväinen, kun sillä on ruokaa ja vettä ja se pääsee ulos. Ei inhimillistettäisi niitä ihmisiksi, vaan luonnoneläimiksi.

Liinakkotallilla hevoset otetaan kaatosateella sisään eikä siitä tehdä ongelmaa. Sama järki pätee kaverikysymykseen.
– Jos se pystyy haistelemaan ja rapsuttelemaan kaveria, vaikka langan yli, se riittää usein.

Sopivaa paria etsitään silti sinnikkäästi. Tallin puoliverinen kilpahevonen on muille kiltti, mutta menee liian lähelle – muut eivät siedä sitä.
– Sille löytyi pariksi meidän 22-vuotias shetlanninponi. Aluksi se oli vähän silleen, että ai mikä mun kanssa on laitettu. Nyt ne odottavat, milloin kaveri tulee tarhaan.

Lukio- ja valmennushevoset liikkuvat kolme tai neljä kertaa viikossa, muuten ne ovat pitkiä aikoja tarhassa.
– Mieluummin levänneitä kuin ylirasittuneita. En ole koskaan huolissani, jos jollekin tulee vapaapäivä.

Kuokka opettaa opiskelijoille yhtä asiaa yli muiden. Se ei liity ratsastukseen vaan siihen, mitä ihminen ehtii huomata.

– On tärkeää oppia kuuntelemaan hevosta. Hei, onpas tämä vaisu tänään, pitääkö mitata lämpö. Tai eipäs tämä haluakaan tulla tarhasta, mikäs nyt. Siinä samalla oppii hevosmiestaitoa.

Liinakkotallin ruokinta rakentuu heinän ympärille. Kuiva heinä analysoidaan, ja väkirehut mitoitetaan sen perusteella Biofarmin kanssa hevosittain.

– Edellisen kesän heinä oli köyhempää, kun oli niin kortista, ja silloin lisättiin valkuaista, Black Horse Breederiä.

Suomenhevonen eroaa puoliverisestä yhdessä asiassa.

– Suomenhevonen lihoo ajatuksen voimalla. Oho hups, onpas se pullukka, kun loimen ottaa talvella pois. Heinät saa käydä vaa’alla. Puoliveristä saat syöttää reilumminkin, eikä se niin hirveästi näy.

Kilpahevosille Kuokka antaa lisäravinteita. Lihaksille Black Horsen Aminoboosteria, nivelille Flex2Be. Vatsaa helpottavaa MyGastroa hän antaa kisoihin lähtiessä ja muissa muutostilanteissa.

Yhdellä tallin hevosella epäiltiin aikoinaan vatsahaavaa. Se oli nyrpeä ja kiukkuinen.

– Aloitettiin MyGastro -kuuri, ja se söi sitä kuukauden. Se ei saanut minkäänlaista lääkkeellistä apua vatsaan. Se alkoi lihoa, karva alkoi kiiltää, ja se muuttui ihan täysin. Sen jälkeen ei voi ajatella kuin että tämä oikeasti toimii.

Öisin jokainen Liinakkotallin asukas saa eteensä ämpärillisen lämmintä mäshiä, pellavaa veteen keitettynä. Moni osaa sitä jo odottaa yöheinien kohdalla.

– Siinä näkee, lähtevätkö ne juomaan sitä heti – ja onko kaikki hyvin.

Suomenhevosta ratsuksi harkitsevalle Kuokalla on yksi vastaus.

– Oikea valinta. Hyvin olet kuunnellut sydäntäsi.

Katjan 6 vinkkiä hevosen hyvinvointiin

  1. Pidä kiinni rutiineista. Hevonen rauhoittuu, kun päivä toistuu samanlaisena. – Meillä talliin tullaan aamulla samoihin aikoihin, ja heinää jaetaan neljä tai viisi kertaa päivässä. 
  2. Tarjoa rauhaa. Tallissa pitää olla tunteja, jolloin siellä ei liiku ylimääräistä väkeä. – Silloin ne saavat olla karsinoissa kotonaan, eikä siellä ole vilinää eikä vilskettä.
  3.  Jaa yöheinät. Yösyöttö ei ole vain ruokintaa, vaan päivän tärkein tarkastuspiste. – Siinä on yhdeltä hevoselta löydetty ähky. Jos iltaheinät ovat vielä jäljellä, se ei ole normaalia. Silloin lähdetään kävelyttämään.
  4.  Unohda kiire. Hevosen kuntoon laittaminen ja purkaminen ovat osa hoitoa, ei vain siirtymä ratsastukseen. – Ei voi olla viisi minuuttia, että hutaistaan harjalla läpi. Hevosen kanssa vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä.
  5.  Opi lukemaan hevostasi. Kukaan ulkopuolinen ei tunne hevosta niin kuin sen oma ihminen, ja merkit ovat pieniä. – Vietä sen kanssa niin paljon aikaa, että tunnistat, milloin se voi hyvin ja milloin ei. Aamulla sen huomaa siitä, jos tallissa on oudon hiljaista tai joku kuopii ennen aikojaan.
  6.  Älä jää yksin. Hevosalalla neuvoa on tarjolla enemmän kuin sitä pyydetään. – Pyydä apua ja kysy neuvoa. Usein ympärillä on ihmisiä, jotka voivat auttaa.

Katja Kuokka valmentaa