Pyykönen on eläinlääkäri ja Grand Prix -tason kouluratsastaja. Työpäivät jakautuvat suunnilleen tasan: puolet kiertävää hevospraktiikkaa Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla, puolet valmennusta ja ratsutusta. Hevosalalla on paljon eläinlääkäreitä ja paljon kilparatsastajia, mutta harva katsoo hevosta molemmilla silmillä yhtä aikaa.

– En pysty kummassakaan roolissa kytkemään toista pois, enkä haluakaan, sillä yhdestä näkökulmasta katsottuna ongelmat voivat helposti kasvaa isommiksi. Eläinlääkärinä keskustelen omistajan kanssa myös ratsastuksellisista asioista, ja valmentaessani skannaan hevosta eläinlääkärin silmin.

– Kyse on kokonaisuudesta: hevosen liikuttaminen ja oikeanlainen lajinomainen harjoittelu ovat aivan ensisijaisia terveenä pitämisessä.

Eläinlääkärin työssä Pyykösen painopiste on ontumatutkimuksissa ja siinä, miksi hevosen suorituskyky on laskenut. Syitä etsiessään hän käy läpi kaiken, mistä hevosen elämä koostuu: liikunnan määrän ja sen suhteen palautumiseen, kengityksen, ruokinnan, säännöllisen terveydenhuollon, talliolosuhteet ja varusteet. Myös treenipohjilla on väliä. Hyväkään pohja ei riitä, jos sillä mennään aina, sillä luusto kaipaa välillä kovempaa tärähtelyä ja välillä epätasaisempaa maastopohjaa.

– Jokainen näistä osa-alueista on tärkeä. Jos jossain on puute, ketju katkeaa. Ja monesti niillä hevosilla, joita hoidan, on useammassa osa-alueessa jotain sanottavaa.

Yksinään ne voivat olla pieniä asioita, mutta yhdessä ne riittävät kaatamaan hevosen suorituskyvyn – ja selittävät, miksi vain yhden löydöksen hoitaminen ei ratkaise tilannetta.

– Jos hevonen reagoi yhden nivelen taivutukseen, se nivel saatetaan piikittää. Mutta aina pitäisi miettiä, miksi juuri se nivel on kipeytynyt: jos kavioasennot ovat huonot tai ratsastaja istuu vähän vinossa, nivel täytyy todennäköisesti piikittää uudelleen parin kuukauden päästä.

Pyykösen mukaan hevonen pysyy terveenä tekemällä töitä, liikkumalla ja hikoilemalla – ja saman ilmiön tunnistaa ihmisestäkin.

– Jos jäät sohvalle etkä tee mitään liikunnallista, liikelaajuudet pienenevät ja alkaa sattua joka paikkaan. Kun sitten lähdet liikkeelle, se ei ole ensin miellyttävää, vaan siitä täytyy päästä vähän yli. Mutta olen todistanut monta kertaa, että kun hevonen pääsee liikkeelle ja liikkuminen on oikeanlaista, koko habitus muuttuu. Niistä tulee iloisia ja terveempiä – ja kun ne voivat fyysisesti hyvin, ne voivat psyykkisesti hyvin.

Oikeanlainen liikkuminen ei tarkoita kilpasuoritusta.

– Hevonen on vähän kuin lihasrengas, joka pyörii eteenpäin: liike lähtee takakaviosta ja kulkee selän läpi rennosti eteen. Samaa asiaa haetaan, vaikkei koulukisoja ajateltaisi ollenkaan – kun vain halutaan, että hevonen pysyy terveenä.

Yleisin syy, jonka takia Pyykönen hälytetään paikalle, on liikkumishaluttomuus.

– Harvoin se alkaa veitsellä leikaten. Yleensä liikkeessä on ollut jotain pientä huonoutta jo aiemmin. Ja kun tilanne on jatkunut pidempään, hevosella on kipuilme kasvoilla. Sen näkee silmistä ja huolirypyistä.

Yksi yleinen liikkumishaluttomuuden syy on suolistotulehdus, jota yritetään usein hoitaa ruokintaa muuttamalla. Aina se ei riitä.

– Mulla on useampi potilas, jolla kaviot ja kengitys on laitettu remonttiin, eikä suolistotulehduksia ole sen jälkeen ollut. En sano, että kaikilla suolistotulehdushevosilla olisi kaviot huonossa kunnossa. Mutta joku krooninen kipu, jota emme ehkä edes tajuta, voi ylläpitää sitä vatsaontelon kiputilaa.

Hevosen ruokinnassa kaikki lähtee heinästä. Sen Pyykönen huomasi asuessaan ulkomailla, missä heinä oli yhtenä vuonna köyhempää kuin Suomessa. Vaikka hänen hevosensa saivat suuren osan energiastaan lisärehuista, ne eivät päässeet samaan lihaskuntoon kuin Suomessa hyvällä heinällä ja pienellä väkirehumäärällä.

– Se oli tosi hyvä käytännön koe, joka osoitti, että jos karkearehussa on puutos, sitä ei pysty sataprosenttisesti korvaamaan lisärehuilla.

Sama heinä ei silti sovi kaikille: hoikka ja nopean aineenvaihdunnan hevonen tarvitsee ravinteikasta ja hyvin sulavaa, helposti lihova köyhempää. Suomessa kasvukausi on lyhyt ja karu, joten heinää lannoitetaan ja sen on kasvettava nopeasti. Siksi moni heinälaatu on hevoselle turhankin vahvaa.

– Priimat arvot eivät automaattisesti tarkoita, että heinä olisi hevoselle hyvää. Nykyään niille tuotetaan ihan superfoodia, vaikka ne ovat edelleen kivikautisia eläimiä, joiden ruoansulatus on tehty risuille ja kepeille.

Väkirehuissa Pyykönen pitää tärkkelys- ja sokeritasot mahdollisimman matalina, ja hänen omien hevostensa perusrehu on Black Horse Tender. Kun heinä on hyvää, väkirehua ei tarvita paljon eikä massaa kasvattavia rehuja juuri lainkaan. Proteiinilisää hän suosittelee vain silloin, kun heinässä on vähän valkuaista tai hevonen tarvitsee lihasmassaa – ei ylipainoiselle hevoselle, jolla valkuainen päätyy helposti rasvakudokseen.

Lisäravinteista Pyykösen oma suosikki on niveltuote Flex2Be.

– Niveltuotteissa vasteet ovat yksilöllisiä, mutta useampi asiakas on kertonut huomanneensa selvän eron hevosensa liikkumisessa. Itse tykkään antaa sitä.

Kolmas Pyykösen vakiotuote on luonnollinen E-vitamiini, jota tarvitsevat hänen mukaansa kaikki hevoset – toiset enemmän ja toiset vähemmän. Sen tarve kasvaa erityisesti silloin, kun ruokinnassa on öljyä.

Paras neuvo, jonka Pyykönen on itse saanut, on yksinkertainen.

– Mitä paremmin hevonen on treenattu ja ratsastettu – ystävällisellä mutta tehokkaalla tavalla – sitä paremmin se voi.

Siksi hänen tavoitteensa ei ole yksittäinen hoitokäynti, vaan usein hän ehdottaa, että hoidon jälkeen hevosta katsotaan vielä kerran yhdessä ratsain.

– Silloin mietitään, millaisia harjoituksia kannattaa tehdä, että hevonen saadaan liikkeelle ja pysymään terveenä. Tavoite on, ettei asiakas soita pitkään aikaan, Pyykönen naurahtaa.

Marian 6 vinkkiä hevosen hyvinvointiin:

 

1. Liikuta – siihen hevonen on tehty. Liian vähäinen liikunta on hevoselle suurempi riski kuin liiallinen. – Ajatellaan, että hevonen menee rikki, jos sitä liikutetaan liikaa. Useimmiten ne ovat kuitenkin muut asiat, jotka sen hajottavat. Kun hevonen pääsee liikkumaan, liikelaajuudet pysyvät isoina, nivelet liikkuvat ja lihakset pumppaavat.
2. Anna kropan palautua. Pyykönen treenaa omia hevosiaan kahdesta kolmeen päivää putkeen ja pitää sitten palautumispäivän. – Noin viiden viikon välein tarvitaan pidempi kevennys. Omalla hevosellani se näkyi niin, että vaihtosarjoihin alkoi tulla epätyypillisiä virheitä. Viikko hölkyttelyä, ja sen jälkeen ne olivat taas puhtaat. Treenimäärän lisääminen ei aina ole se vastaus.
3.  Etsi luottokengittäjä. Hyvä kengittäjä pitää monta ongelmaa loitolla. – Kokeile kävellä puoli päivää vinolla kengänpohjalla. Alkaa sattua polveen, nilkkaan ja lonkkaan. Kuvittele sitten kuudensadan kilon hevonen, joka juoksee puolen sentin vinoumalla. Kavio täytyy osata vuolla balanssiin, ja kenkä muotoilla juuri sille kaviolle.
4. Jos vatsa oireilee, tarkista ensin heinä. Ratkaisu löytyy usein paalista, ei purkista. – Ei kannata alkaa säätää väkirehujen kanssa ja lisätä yrttejä tai mahaparanteita. Ensin pitää mennä ihan alkujuurille ja katsoa kriittisellä silmällä, onko karkearehu sopiva.
5. Etsi luottotyypit ja pysy niissä. Joka osa-alueelle kannattaa löytää ihminen, johon luottaa. – Älä sorru siihen, että kysyt kahdeltakymmeneltä ihmiseltä, koska silloin saat saman verran mielipiteitä. Ota oma linja ja luottotyypit.
6. Tarkista satulan sopivuus säännöllisesti. Satulaongelmiin Pyykönen törmää yllättävän usein. – Ota vällyt pois vaikka pari kertaa kuukaudessa ja katso, onko hevonen, selkä tai satula muuttunut. Jos mennään vuosia samoilla asetuksilla, se ei yleensä enää toimi.