Anna-Kaisa Tenhunen: Rakkaudesta omaan hevoseen

by Johanna Lindblom, Joy Story

Laitumella kulkee vuosikkaiden varsojen seurassa 27-vuotias suomenhevostamma Xena. Se ei enää kilpaile eikä varsota, vaan viettää oloneuvoksen elämää nuorten hoitotätinä. Sen sukua on kasvatettu Tuusniemellä kolmessa polvessa.

– Se on niin kilttiluonteinen, ettei se juuri koskaan laita korviaan luimuun. Sille joutuu aina miettimään, mihin laumaan sen laittaa, koska se ei osaa pitää puoliaan – minun pitää pitää sen puolia, sanoo Anna-Kaisa Tenhunen.

Tila Tuusniemen Loukeisella on ollut saman suvun hallussa 1600-luvulta lähtien, ja hevosia siellä on ollut aina – ensin työhevosina, sittemmin kasvatuksessa ja kilparadoilla. Nykyään Anna-Kaisa pyörittää tilaa yhdessä miehensä, ravivalmentaja Miika Tenhusen kanssa. Hevosia on neljäkymmentä: siitostammoja, varsoja, valmennuksessa olevia ajohevosia ja yksi poni. Heinä kasvatetaan itse omilla ja vuokratuilla pelloilla.
– Ukki hankki aikoinaan tilan ensimmäisen ravisukuisen suomenhevosen, kantatamma Riitan. Siitä tämä lähti liikkeelle. Isä jatkoi, ja nyt jatkan minä.
Riitan ajoista jalostustyö on muuttunut perusteellisesti. Silloin tamma astutettiin sillä orilla, joka sattui olemaan omassa pitäjässä – esimerkiksi Riitta astutettiin Vieterillä, joka kävi tammojen luona visiiteillä ravireissujen lomassa.

– Ennen piti vertaillessa lukea kaikki lehdet hiirenkorville. Nyt teet muutaman klikkauksen Heilassa ja voit valita orin mistä päin tahansa.

Hyvä kasvatustyö lähtee Anna-Kaisan mukaan aina tammasta – ja rakkaudesta omaan hevoseen. Tamman hyviä ominaisuuksia, kuten rakennetta tai luonnetta, vaalitaan ja sen heikkouksia paikataan orin valinnalla.

– Täydellistä hevosta ei ole. Jokaisesta löytyy heikko kohta, eikä samaa heikkoutta saa olla orilla. Jalostuksessa yritetään kumota toisen miinuksia toisen plussilla.
Suurin osa tiineistä tammoista elää pihatossa vapaalla heinällä. Isot ulkoilualueet on rakennettu niin, että hevosille kertyy liikuntaa päivän mittaan.

Tiineyden loppua kohden ruokintaan lisätään valkuaista ja vitamiineja.

– E-vitamiini on niistä kaikkein tärkein. Olen huomannut, että ternimaidon vasta-ainetasot ovat selvästi paremmat, kun tamma saa sitä.
Tenhusilla varsalle opetetaan ensimmäisen vuoden aikana kolme asiaa: syömään, taluttamaan ja nostamaan jalkoja. Muuten varsa saa elää varsan elämää.
– Meillä on yleensä useampi tamma ja varsa yhtä aikaa, niin ne saavat olla laumassa, painia ja liikkua. Emältä ne oppivat kaiken siitä, miten hevonen elää.
Kasvun merkkejä Anna-Kaisa seuraa tarkasti. Terve varsa kasvaa tasaisesti, vaikka välillä se on yhtäkkiä takakorkea ja pian taas etukorkea. Tärkeintä on, että jalat pysyvät kasvun mukana.
– Isoja hälytysmerkkejä ovat, jos jalat lähtevät kääntyilemään tai nivelet turpoamaan. Luusto kasvaa kovaa vauhtia, eivätkä jänteet aina pysy matkassa. Silloin tarvitaan eläinlääkärin apua.
Laumat kootaan harkiten. Nuoret hevoset tarhaavat porukassa ja ajohevoset pareittain, jos sopiva pari löytyy. Orivarsat joutuvat lopulta tarhaamaan yksin, koska paini käy niin kovaksi, että tapaturmariski kasvaa.

– Pari on kiva, kolmas pyörä on aina kolmas pyörä, ja neljä alkaa olla jo lauma. Siinä pitäisi olla mukava harmonia, ettei kukaan jää pahnanpohjimmaiseksi.

Biofarmin tuotteet ovat olleet Tenhusilla käytössä 2000-luvun alusta. Kilpahevoset syövät Black Horse Balancea tai Tenderiä, ja illan mash- ja pellavapuristeseokseen sekoitetaan suolat ja vitamiinit. Tammoilla pohjana on kaura ja rinnalla Breeder, kivennäinen ja suola. Jäykkäniveliselle hevoselle Anna-Kaisan suosikki on Black Horsen Cartivet+msm.
Paras neuvo, jonka Anna-Kaisa on hevosten pitoon isältään ja ukiltaan saanut, on yksinkertainen.
– Hevosen pitää saada olla hevonen ja elää hevosen elämää. Ruokintakin katsotaan kylkiä katsomalla: tarvitseeko lisätä heinää vai väkirehua – kyllä ulkoinen olemus kertoo paljon.
Laitumella se näkyy Xenassa.

– Hyvinvoivan hevosen karva kiiltää, korvat ovat pystyssä ja silmäkulmassa on pilke. Vanhasta hevosesta sen näkee juuri silmistä. Olen sanonut Xenalle, että eläkepäiviä se saa viettää niin kauan kuin mieli on virkeä ja liike hyvä.


Anna-Kaisan 5 vinkkiä hevosen hyvinvointiin

  1. Pidä ruokinta simppelinä Hyvän heinän rinnalle ei tarvita kahtakymmentä purkkia. – Ei kannata tehdä asioista liian monimutkaisia.
  2. Sijoita pihaton pisteet kauas toisistaan. Kun ruoka, vesi ja makuupaikka ovat eri puolilla, liikuntaa kertyy kuin itsestään. – Jos kaikki on vierekkäin, hevonen vain seisoo, syö ja siirtyy viisi metriä sisälle. Meillä noustaan makuuhallilta sata metriä loivaa rinnettä heinähäkille.
  3. Kevyt liike on parasta palautumista. Startin jälkeen hevosta ei kannata jättää seisomaan. – Kesällä päästään laitumelle kävelemään. Talvella pyöritään kävelykoneessa tai käydään ratsastamassa kävelylenkki. Liike on lääke niin mielelle kuin kropalle.
  4.  Pidä siitostamma normaalipainossa. Ylipaino heikentää tiinehtymistä, ja tyhjä tamma lihoo huomaamatta. – Kylkiluiden ei tarvitse näkyä, mutta ennemmin pari kiloa ylimääräistä kuin liian vähän.
  5. Opeta varsa syömään ennen vieroitusta. Vieroitus sujuu, kun ruoka on jo tuttua. – Varsan pitää oppia syömään muutakin kuin heinää ja äidin maitoa. Jos tamma ei päästä omalle kupilleen, varsalle laitetaan oma.

Anna-Kaisa Tenhunen