Ravitsemuksen näkökulmasta kyseessä on kuitenkin yksi vuoden suurimmista ruokinnallisista muutoksista. Hevosen karkearehu vaihtuu korjatusta karkearehusta laidunruohoon, ja samalla muuttuvat energian, valkuaisen, kivennäisten sekä vitamiinien saanti. Laidunkausi ei siis poista ruokinnan suunnittelun tarvetta, se vain muuttaa sitä.

Laitumen määrä ja laatu

Suomessa laitumet ovat hyvin erilaisia. Käytössä on esimerkiksi luonnonlaitumia, metsälaitumia, viljeltyjä nurmilaitumia, pienempiä tarhalaitumia sekä erilaisia laidunkiertoon perustuvia ratkaisuja. Usealla tallilla hyödynnetään myös kaistalaidunnusta, jossa hevosille avataan käyttöön pieni alue laitumesta kerrallaan.Laitumen määrä ja laatu muuttuvat kesän aikana yllättävän paljon. Kevään rehevä laidun ja loppukesän kulunut laidun voivat ravitsemuksellisesti olla hyvin erilaisia, vaikka alue näyttäisi edelleen vihreältä.
Juuri loppukesällä laitumen todellinen tila alkaa usein näkyä sekä laitumessa että hevosessa. Keväällä riittävältä näyttänyt laidun ei enää useinkaan vastaa hevosen tarvetta samalla tavalla kuin alkukesällä.
Tämän vuoksi haluan korostaa sitä ajatusta, että laidun tulisi nähdä samalla tavoin osana hevosen ruokintaa kuin heinä tai säilörehu talvikaudella. Laitumen määrää, laatua ja sopivuutta hevoselle tulee arvioida tiiviisti läpi koko laidunkauden.

Hevosen kunto laidunkaudella

Hevoset ovat valikoivia laiduntajia. Lantakasojen ympärille jäävät alueet jätetään usein koskematta ja osa kasvilajeista ei maistu hevosille lainkaan. Omistajan silmään laidun voi näyttää edelleen runsaalta, vaikka hevonen käyttää suuren osan ajastaan sopivan kasvuston etsimiseen. Vihreä pelto ei siis aina kerro koko totuutta sitä, mitä hevonen todellisuudessa syö.

Hevoset reagoivat laitumeen yksilöllisesti. Toinen hevonen pitää painonsa ja lihaskuntonsa vaivattomasti koko kesän. Toinen alkaa laihtua jo keskikesällä ja tarvitsee lisäruokintaa, vaikka laidun näyttää riittävältä. Ja kolmas kerää ylimääräistä painoa tilanteessa, jossa omistajan silmään laidun vaikuttaa melko niukalta. Nämä erot muistuttavat siitä, että laitumen sopivuutta hevoselle on aina arvioitava yksilöllisesti.

Myöskään pelkkä suuri vatsa ei automaattisesti tarkoita hyvää ravitsemustilaa. Hevosen lihaksisto, ylälinja, rasvakudoksen jakautuminen, karvapeite, kavioiden laatu, suorituskyky sekä palautuminen voivat antaa huomattavasti enemmän tietoa ruokinnan onnistumisesta.

Ruokintaneuvonnassa kohtaan toisinaan hevosia, jotka näyttävät laitumella pyöreiltä mutta joiden lihaksisto on heikentynyt tai joiden kunto on muuttunut huomaamatta kesän aikana. Toisaalta myös laihtuminen voi jäädä huomaamatta, jos hevosta nähdään päivittäin ja muutokset tapahtuvat hitaasti.

Siksi hevosen kuntoa kannattaa arvioida säännöllisesti käsin tunnustellen eikä pelkästään silmämääräisesti. Kuntoluokitus valokuvia apuna käyttäen parin viikon välein on oiva tapa seurata hevosen kuntoa. Usein juuri pienet muutokset lihaksistossa, rasvakudoksessa tai yleisessä olemuksessa kertovat ensimmäisinä siitä, että ruokintaa olisi hyvä tarkastella uudelleen.

Kivennäiset, vitamiinit ja suola laidunkaudella

Jos kysyn hevosenomistajalta talvella, saako hevonen kivennäistä päivittäin, vastaus on lähes aina kyllä. Kesällä sama kysymys saa huomattavasti useammin mietteliään ilmeen.

Laidunkausi on yksi yleisimmistä ajankohdista, jolloin kivennäisten, hivenaineiden ja suolan päivittäinen saanti jää epävarmaksi. Vaikka laadukas laidun on erinomainen ravinnonlähde, se ei automaattisesti takaa kaikkien ravintoaineiden riittävää saantia.

Erityisesti suolan merkitys korostuu kesäkuukausina. Hikoilu lisää hevosen natriumin menetystä, mikä kasvattaa suolan tarvetta merkittävästi. Tämän vuoksi pelkkä suolakivi ei useimmissa tapauksissa riitä varmistamaan päivittäistä natriumin saantia.

Myös vitamiinien pitoisuudet laitumessa vaihtelevat, muun muassa kasvuvaiheen myötä, jolloin niiden saatavuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Kulunut tai korsiintunut laidun voi sisältää jo varsin niukasti vitamiineja, jolloin hevonen ei todennäköisesti saa riittävästi niitä pelkästään laiduntamalla. Tästä syystä vitamiinilisän tarjoaminen läpi laidunkauden on hyvä tapa ennaltaehkäistä mahdollisten puutostilojen syntymistä.

Yksi konkreettinen esimerkki on E-vitamiini. Tuore, hyväkuntoinen laidunruoho on yksi hevosen parhaista luonnollisen E-vitamiinin lähteistä. Laidunkauden edetessä tilanne voi kuitenkin muuttua, sillä korsiintunut laidun ei enää kata hevosen päivittäistä E-vitamiinin tarvetta samalla tavalla. Tämä pätee myös talvikautena: säilöttyjen karkearehujen E-vitamiinipitoisuus laskee merkittävästi korjuun ja varastoinnin aikana, joka on yksi syy siihen, miksi E-vitamiinin saantiin kiinnitetään Suomessa erityistä huomiota. Moni yllättyy kuullessaan, että E-vitamiinilisä on perusteltu myös laidunkauden aikana, erityisesti silloin, kun laidunnusaika jää lyhyeksi tai hevosen tarve on muista syistä korkeampi.

Ruokinnan vaikutukset näkyvät viiveellä

Monet ruokinnan vaikutukset eivät näy päivissä tai viikoissa, vaan vasta kuukausien kuluttua. Tästä syystä kesän ruokinnalliset puutteet voivat tulla näkyviin vasta syksyllä tai lähempänä talvea.

Kavio on tästä hyvä esimerkki. Kavio kasvaa hitaasti. Uuden kavioseinämän muodostuminen kestää kuukausia. Kesällä muodostunut kavioaines saavuttaa kavion alaosan vasta myöhemmin, jolloin mahdolliset muutokset kavion laadussa, kengitettävyydessä tai kenkien pysyvyydessä tulevat esiin tyypillisesti kevättalvella.

Samalla tavoin myös lihaksistossa, karvapeitteessä tai yleisessä suorituskyvyssä tapahtuvat muutokset voivat kehittyä vähitellen. Tämä muistuttaa siitä, että ruokinnan suunnittelun ei tulisi olla kausiluontoinen tehtävä vaan että sitä lähestytään jatkumona, joka kulkee läpi koko vuoden.

Laidunkauden seuranta käytännössä

Loppukesä paljastaa usein, kuinka hyvin laidunkausi on onnistunut. Keväällä lähes jokainen laidun näyttää hyvältä, mutta heinä-elokuussa laitumen todellinen tila alkaa näkyä.

Jos laidun ei ole oma, kannattaa selvittää sen historia: missä käytössä alue on aiemmin ollut, kuinka monta hevosta siellä yleensä laiduntaa ja onko lisäruokintaa tyypillisesti tarvittu loppukesällä.

On myös hyödyllistä opetella tunnistamaan yleisimpiä laidunkasveja sekä seurata laitumen kuntoa kesän aikana. Hyvinkin merkittävä muutos hevosen ravitsemustilassa voi tapahtua yhden tai kahden viikon aikana, mutta tilanteen korjaaminen voi kestää kuukausia.

Siksi laitumella kannattaa käydä päivittäin, seurata sekä hevosen kuntoa että laitumen tilaa ja huolehtia siitä, että tarvittavat kivennäiset, suola ja muut lisärehut tulevat tarjotuiksi myös kesällä.

 

Onnistunut laidunkausi

Laidunkausi voi olla hevoselle ravitsemuksellisesti erinomainen ajanjakso, kun se suunnitellaan hyvin. Tässä muutamia ajatuksia joiden avulla pystytään edistämään laidunkauden onnistumista:

• Tutustu laitumeen etukäteen. Selvitä, millainen laidun on kyseessä, miten sitä hoidetaan ja kuinka sen ravintoarvon voidaan odottaa muuttuvan kesän aikana. Näin osaat ennakoida, milloin lisäheinä tai muu täydennysruokinta voi tulla ajankohtaiseksi.
• Laadi ruokintasuunnitelma jotta voit taata hevoselle kaikki sen tarvitsemat ravinteet päivittäin.
• Seuraa hevosen kuntoluokkaa aktiivisesti. Kuntoluokan säännöllinen arviointi auttaa havaitsemaan muutokset ajoissa ja kertoo, vastaako laitumen tarjoama ravinto hevosen yksilöllistä tarvetta.
• Anna muutoksille aikaa ja ennakoi. Siirtyminen laitumelle ja takaisin sisäruokintaan tulee tehdä vähitellen. Hevosen ruoansulatuskanavan mikrobisto tarvitsee yleensä noin 3–6 viikkoa sopeutuakseen merkittäviin ruokinnan muutoksiin.

Laidunkausi ei tulisi olla ´irtiotto ruokinnasta´, vaan osa hevosen ympärivuotista ruokintasuunnitelmaa. Kun laidunta tarkastellaan yhtenä ruokinnan osana eikä erillisenä vuodenaikana, voidaan välttää monia ongelmia ja tukea hevosen hyvinvointia pitkälle syksyyn ja talveen.

Lisälukemista aiheesta kiinnostuneille:

Harris, P., Ellis, A. & Fradinho, M. (2023). Equine Applied and Clinical Nutrition: Health, Welfare and Performance. Elsevier.

National Research Council (2007). Nutrient Requirements of Horses. 6th Revised Edition. National Academies Press.

Geor, R., Harris, P. & Coenen, M. (2013). Equine Applied and Clinical Nutrition. Saunders Elsevier.

UC Davis Center for Equine Health (2018). Vitamin E and the Horse. Horse Report.

Longland, A.C. & Moore-Colyer, M.J.S. – useita julkaisuja laidunruohon ravintoarvosta ja hevosten laidunnuskäyttäytymisestä (saatavilla esim. Journal of Equine Veterinary Science).

Eira Ney MSc.

Hevosten ravitsemusneuvoja
Edison´s Equine Nutrition
edisonsequine@gmail.com