Kudoskorjaus on aineenvaihdunnallista rakennustyötä
Olipa kyse jänteestä, nivelsiteestä, lihaksesta tai muusta pehmytkudoksesta, paraneminen etenee vaiheittain. Erityisesti jännevammoissa korjausprosessi on hidas ja kudos jää usein rakenteellisesti erilaiseksi kuin alkuperäinen (Patterson-Kane & Firth 2009). Tulehdusvaiheen jälkeen käynnistyy muun muassa fibroblastien aktiivinen toiminta, kollageenin synteesi ja kollageenisäikeiden uudelleenjärjestäytyminen. Tämä on energiaa ja ravinteita vaativa prosessi.
Kollageeni on jänteen keskeinen rakenneproteiini. Sen muodostuminen edellyttää riittävää aminohappojen saatavuutta, erityisesti lysiiniä, sekä hivenaineita kuten kuparia, sinkkiä ja mangaania. Kupari toimii muun muassa lysyylioksidaasin kofaktorina, joka mahdollistaa kollageenisäikeiden ristisidosten muodostumisen ja sidekudoksen mekaanisen lujuuden. Kuparin puutoksen on hevosilla osoitettu heikentävän sidekudoksen ja luuston kehitystä (Bridges & Harris 1988). Myös hivenainetasapainon merkitys tuki- ja liikuntaelimistön rakenteelliselle kestävyydelle on tunnistettu laajasti (NRC 2007). C-vitamiini toimii kollageenisynteesin kofaktorina, ja sen merkitys korostuu kudosvaurion ja oksidatiivisen stressin yhteydessä.
Ravitsemustilan on osoitettu vaikuttavan kudosten paranemisen nopeuteen ja laatuun useilla nisäkkäillä. Energiavaje ja riittämätön proteiininsaanti heikentävät kollageenisynteesiä ja haavan lujuutta (Molnar et al. 2014). Perusperiaate on sama myös hevosella: ilman riittävää energiaa ja rakennusaineita solut eivät kykene tehokkaaseen kudoskorjaukseen. Myöskään kollageeni ei synny tyhjästä. Se rakennetaan.
Elimistön aineenvaihdunnallinen priorisointi
Yksi harvoin puhuttu näkökulma on aineenvaihdunnan priorisointi. Elimistöllä on rajallinen määrä energiaa ja ravinteita käytettävissään. Jos niitä on niukasti, keho ohjaa resurssit elintärkeisiin toimintoihin kuten esimerkiksi hengitykseen, verenkiertoon, lämmönsäätelyyn sekä immuunipuolustukseen. Sidekudoksen laadukas uudelleenrakentaminen ei ole hengissä pysymisen kannalta välitön prioriteetti.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos kuntoutuva hevonen elää energiansaannin alarajoilla ja samalla ravinteissa on puutteita, kudos kyllä sulkeutuu ja kliininen paraneminen etenee, mutta korjatun kudoksen laatu ei välttämättä ole optimaalinen. Se voi sisältää vähemmän järjestäytyneitä kollageenisäikeitä ja heikompia ristisidoksia. Ulospäin hevonen näyttää parantuneelta mutta kudoksen mekaaninen kestävyys ei välttämättä vastaa tervettä rakennetta. Tämä on yksi syy siihen, miksi osa vammoista uusiutuu kuormituksen palatessa.
Ruokinnan rajoittaminen kuntoutuksen aikana
Kuntoutusjaksoilla energiansaantia rajoitetaan usein voimakkaasti lihomisen pelossa. Liikkumisen väheneminen pienentää energiankulutusta, mutta perusaineenvaihdunta ja kudoskorjaus jatkuvat. Jos ruokinnan rajoittaminen johtaa siihen, että proteiinia ja hivenaineita saadaan tarpeeseen nähden liian vähän, seurauksena voi olla hitaampi tai laadultaan heikompi kudoksen paraneminen.
Kahdeksan kiloa heinää päivässä voi olla riittävä määrä tai selvästi alimitoitettu, riippuen rehun kuiva-ainepitoisuudesta, sulavuudesta ja ravintoainekoostumuksesta. Ilman rehunanalyysiä kokonaisuutta ei voida arvioida luotettavasti. NRC (2007) korostaa, että hevosen ravinnetarpeet tulee suhteuttaa sekä ylläpitotarpeeseen että fysiologiseen kuormitukseen. Kudosvaurio on aineenvaihdunnallinen kuormitustila.
On myös huomioitava hevosen lähtötilanne. Jos ruokinnassa on jo ennen vammaa ollut puutteita, elimistö lähtee kuntoutukseen heikommasta ravitsemuksellisesta asemasta. Piilevät valkuais- tai hivenainepuutokset eivät aina näy karvapeitteessä tai kuntoluokassa, mutta ne voivat heikentää korjauskudoksen laatua ja pidentää toipumisaikaa.
Kuntoluokan seuraaminen ja heinämaha
Kuntoutuva hevonen näyttää usein vatsakkaalta, vaikka rasvakudosta ei olisi merkittävästi kertynyt. Pitkä paikallaanolo yhdistettynä riittämättömään valkuaisen saantiin voi johtaa lihasmassan vähenemiseen. Samalla kuitupitoinen heinä ja vähäinen liike lisäävät suoliston täyteyttä.
Lihaskato ja ruoansulatuskanavan täyteys voivat luoda vaikutelman lihavuudesta, ns. heinämahasta, vaikka todellisuudessa kehon koostumus on muuttunut epäedulliseen suuntaan. Tämä on kriittinen huomio: lihasmassan menetys heikentää koko tuki- ja liikuntaelimistön kuormituksen kestävyyttä. Kun hevonen palaa työhön, se ei kuormita ainoastaan aiemmin vaurioitunutta jännettä, vaan koko lihas- ja sidekudosjärjestelmää.
Siksi suosittelen, että kuntoluokitus ja kehonkoostumuksen arviointi otetaan systemaattiseksi osaksi kuntoutusta. Pelkkä vaa’an tai painomitan lukema ei kerro, mitä kudoksissa todella tapahtuu.
Ravitsemukselliset edellytykset onnistuneelle kuntoutukselle
Kuntoutuksessa ruokinnan tavoite ei ole mahdollisimman vähän, vaan riittävästi ja oikein kohdennettua. Tämä tarkoittaa rehujen analysointia, kokonaisravinneprofiilin arviointia ja ruokinnan säätämistä siten, että energiaa on riittävästi kudoskorjaukseen ilman yliruokintaa. Laadukas valkuainen, riittävä lysiini sekä tasapainoinen kuparin, sinkin ja mangaanin saanti ovat keskeisiä sidekudoksen uusiutumisessa. Samalla on huolehdittava suoliston toiminnasta ja riittävästä kuidun saannista.
Kun hevonen palautetaan työhön, ravinnetarve kasvaa nopeasti. Mikäli ruokintaa ei päivitetä ajoissa vastaamaan lisääntyvää kuormitusta, syntyy ravinnevaje juuri kriittisellä hetkellä. Jos kuntoutusjakson aikana ruokintaa ei ole optimoitu ja hevonen palaa työhön samalla, puutteellisella ravintotasolla, seuraukset voivat olla negatiivisia: heikentynyt kudoksen kestävyys, hitaampi adaptaatio kuormitukseen ja lisääntynyt uusiutumisriski.
Tasapainoinen ja oikein optimoitu ruokintasuunnitelma luo perustan onnistuneelle kuntoutukselle. Pelkkä aika ei korjaa kudosta vaan elimistö tarvitsee riittävästi, laadukkaita ravintoaineita rakentaakseen uutta, kestävää kudosta. Kudos ei parane säästöliekillä.
Lisälukemista aiheesta kiinnostuneille
Bridges, C.H. & Harris, E.D. 1988. Experimentally induced copper deficiency in foals. Journal of the American Veterinary Medical Association 193(8), 1007–1013.
Molnar, J.A., Underdown, M.J. & Clark, W.A. 2014. Nutrition and chronic wounds. Advances in Wound Care 3(11), 663–681.
National Research Council (NRC). 2007. Nutrient Requirements of Horses. 6th revised edition. National Academies Press, Washington, DC.
Patterson-Kane, J.C. & Firth, E.C. 2009. The pathobiology of exercise-induced superficial digital flexor tendon injury in Thoroughbred racehorses. Veterinary Journal 181(2), 79–89.
Eira Ney MSc.
Hevosten ravitsemusneuvoja
Edison´s Equine Nutrition
edisonsequine@gmail.com
