Tamman ruokinnan ja yleisterveyden merkitys varsalle

Tasapainoinen ja tamman yksilöllisiin tarpeisiin sovitettu ruokinta luo perustan onnistuneelle tiineydelle, mutta sen merkitys ulottuu huomattavasti sikiön kasvua pidemmälle. Tiineyden aikana tamman elimistö käy läpi laajoja fysiologisia muutoksia, ja sikiön kudosten erilaistuminen, elinjärjestelmien kypsyminen sekä immuunijärjestelmän kehitys ovat tiiviisti sidoksissa emän ravitsemukselliseen ja aineenvaihdunnalliseen tilaan. Nykyisin puhutaan ns. fetal programming -ilmiöstä eli sikiöaikaisesta ohjelmoitumisesta: emän ravitsemuksellinen tila tiineyden aikana voi vaikuttaa pitkäkestoisesti varsan aineenvaihdunnan säätelyyn ja geenien toiminnan säätelymekanismeihin.

Nisäkkäille tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että emän suolistomikrobisto ja yleinen terveydentila vaikuttavat sikiön immuunijärjestelmän kehitykseen jo tiineyden aikana (Stiemsma & Michels 2018). Vaikka hevosta koskeva tutkimus on vielä osin rajallista, viitteet tukevat samaa kokonaisuutta. Kun tamman terveydentila ja ruokinta ovat tasapainossa ja ruokinta kattaa riittävän kuidunsaannin sekä sopivan energia–valkuaissuhteen, luodaan hyvät edellytykset varsan kehitykselle.

Varsan synnyttyä tamman merkitys korostuu entisestään. Hyväkuntoinen, virkeä ja stressitön tamma kykenee huolehtimaan varsastaan, imettämään tehokkaasti ja ohjaamaan varsan käyttäytymistä. Tamma toimii varsalle ensimmäisenä mallina “ruokailukäyttäytymisessä” ja ympäristöön tutustumisessa, samalla mahdollistaen hallitun altistumisen ympäristön mikrobeille. Tämä korostaa paitsi ruokinnan myös olosuhteiden merkitystä: rauhallinen, puhdas mutta ei steriili kasvuympäristö tukee varsan suotuisaa kehitystä (Rook 2013).

Ensimmäiset päivät syntymän jälkeen ja maidon merkitys mikrobiomille

Varsan syntymän jälkeiset ensimmäiset päivät ovat mikrobiologisesti kriittisiä. Tamman ternimaito ei ole pelkkä vasta-ainelähde, vaan biologisesti aktiivinen kokonaisuus, joka sisältää immunoglobuliinien lisäksi hormoneja, kasvutekijöitä ja oligosakkarideja. Oligosakkaridit ovat lyhytketjuisia hiilihydraatteja, joita varsa ei itse pysty entsymaattisesti sulattamaan, mutta jotka toimivat ravintona hyödyllisille suolistomikrobeille ja ohjaavat varsan mikrobiston kehittymistä.

Nisäkkäille tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että maidon oligosakkaridit muokkaavat suolistomikrobiston kirjoa ja vaikuttavat immuunijärjestelmän kypsymiseen (Bergström ym. 2014). Vaikka hevoskohtainen tutkimus on vielä rajallista, maidon merkitystä varsan suoliston ja immuunijärjestelmän varhaiselle kehitykselle tarkastellaan nykyisin aiempaa laajemmin myös hevospuolella.

Ympäristön vaikutus ja emän opilla maailmaan

Varsat alkavat tutkia ympäristöään suun kautta hyvin varhain. Ne maistelevat heinää, kuivikkeita, maata ja emänsä syömiä rehuja, eikä kyse ole sattumanvaraisesta käyttäytymisestä. Näin suolisto altistuu hallitusti ympäristön mikrobeille ja alkaa harjoitella sopeutumista uusiin ravinnon lähteisiin. Liian steriili kasvuympäristö on useissa eläinlajeissa todettu olevan yhteydessä yksipuolisempaan mikrobistoon ja heikompaan immuunivasteeseen (Rook 2013).

Ruokinnan toteutuksella on myös keskeinen merkitys varsan suolistomikrobiston kehitykselle. Monipuolinen, kuitupohjainen ruokinta ja laidunnus altistavat suolistoa vaihteleville kuiturakenteille ja ympäristön mikrobeille, mikä tukee mikrobiston monimuotoistumista ja fermentaatiokyvyn kehittymistä (Kauter ym. 2019). Äkilliset ruokinnan muutokset kuormittavat kehittyvää mikrobistoa ja lisäävät ruoansulatushäiriöiden riskiä, minkä vuoksi ruokinnan asteittaisuus ja ennakointi ovat keskeisiä tekijöitä suolistoterveyden tukemisessa.

Käytännössä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kuidun laatuun: varsan tulisi saada hienojakoista ja helposti sulavaa kuitua, joka ei ärsytä kehittyvää limakalvoa, mutta tarjoaa mikrobeille riittävästi “työskentelymateriaalia”. Muutoksissa maltti on valttia. Suunnitelmallinen, asteittainen muutos on suolistoterveyden paras vakuutus. Raikkaan veden jatkuva saatavuus tukee sekä syöntiä että suoliston normaalia toimintaa.

Muutama sana “maitoripulista”

Monet kasvattajat tunnistavat varsan ripulin noin 7–14 vuorokauden iässä, jolloin se usein yhdistetään tamman ensimmäiseen varsakiimaan. Nykytiedon valossa kyseessä ei ole pelkästään hormonaalinen muutos, vaan ajankohta osuu usein varsan suoliston mikrobistossa tapahtuvaan murrosvaiheeseen. Tässä iässä varsa alkaa aktiivisesti tutkia ympäristöään ja maistella kiinteää ravintoa, mikä muuttaa suoliston pH-arvoa ja mikrobipopulaatiota. Tämä on luonnollinen, joskin herkkä prosessi, joka vaatii tarkkaa seurantaa. Rauhalliset olosuhteet, hyvä hygienia (ei steriiliys) ja emän tuki ovat tärkeitä tukipilareita varsalle muutosten keskellä.

Vieroitus: stressinhallintaa ja ravintoa

Varsan suolistomikrobiston kehitys jatkuu aktiivisena koko ensimmäisen elinvuoden ajan. Vieroitus on yksi merkittävimmistä mikrobiologisista ja ravitsemuksellisista siirtymävaiheista, jossa samanaikaisesti muuttuvat ravinto, sosiaalinen ympäristö ja usein myös elinolosuhteet.

Vieroituksen jälkeen kuitupohjainen ruokinta, riittävä syöntiaika ja tasainen ruokintarytmi tukevat mikrobiston vakautta. Runsas tärkkelyksen tai nopeasti fermentoituvien hiilihydraattien saanti voi sen sijaan häiritä suoliston tasapainoa ja altistaa häiriöille. Käytännön tasolla vieroitus kannattaa suunnitella etukäteen: muutokset tehdään vaiheittain, karkearehu pidetään laadukkaana ja jatkuvasti saatavilla, ja tarvittaessa ruokintasuunnitelma päivitetään vastaamaan varsan kasvun ja työmäärän muutoksia.

Monipuolisen mikrobiston vaikutus varsan tulevaisuuteen

Varhain muodostunut monipuolinen ja vakaa suolistomikrobisto on yhteydessä parempaan rehunkäyttöön, tasaisempaan kasvuun ja mahdollisesti pienempään ähkyriskiin myöhemmässä elämässä (Costa ym. 2015, Kauter ym. 2019).

Yksi nykytutkimuksen mielenkiintoisimmista osa-alueista on myös suoli–aivoakseli. Viitteitä on siitä, että tasapainoinen mikrobisto voi tukea hevosen stressinsietokykyä ja tasapainoista käyttäytymistä (Kauter ym. 2019). Suolistomikrobisto tuottaa yhdisteitä, jotka voivat vaikuttaa elimistön viestintäreitteihin ja hermoston toimintaan. Hyvinvoiva suolisto voi siis heijastua myös arjen toimintaan: rauhallisempaan reaktiivisuuteen ja parempaan oppimisen edellytykseen. Siksi nuoren hevosen ruokinnan suunnittelussa (ja olosuhteiden hallinnassa) ennakointi ja johdonmukaisuus voivat parhaimmillaan tukea sekä kapasiteettia että suorituskykyä pitkällä tähtäimellä.

Ajatuksia kotiin

Varsan suolistomikrobiston kehittyminen on pitkäjänteinen prosessi, jossa ruokinnan laatu, rehuvalinnat ja kasvuolosuhteet tukevat toisiaan. Tamman ravitsemus ja terveydentila luovat edellytyksiä jo tiineyden aikana, ja syntymän jälkeen ternimaito, emän esimerkki, varsan elinympäristö sekä ruokinnan toteutus ohjaavat mikrobiston kehitystä kriittisten elinviikkojen aikana.

Varhaiset mikrobiologiset ärsykkeet vaikuttavat siihen, millaiseksi varsan ruoansulatus, immuunijärjestelmä ja aineenvaihdunta kehittyvät. Monipuolinen ja hallitusti rakentuva suolistomikrobisto tukee suolistoterveyttä, rehujen hyödyntämistä ja sopeutumiskykyä myös myöhemmässä elämässä.

Varsan mikrobiomi ei rakennu sattumalta, vaan heijastaa ihmisen tekemiä valintoja. Kun tamman hyvinvointi, varsan kasvuympäristö ja ruokinnan toteutus huomioidaan kokonaisuutena, luodaan biologinen perusta, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Haluan vielä korostaa ennakoinnin ja suunnitelmallisuuden merkitystä hevosten ruokinnassa. Kun tiedät, mitä ja miten ruokit, rakennat perustaa, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen!

Lisälukemista aiheesta kiinnostuneille:

Bergström, A. ym. (2014). Establishment of intestinal microbiota during early life. Applied and Environmental Microbiology.
Costa, M. C. ym. (2015). Comparison of the fecal microbiota of healthy horses and horses with colitis. PLoS ONE.
Kauter, A. ym. (2019). The gut microbiome of horses: current research and future perspectives. Animal Microbiome.
Rook, G. A. W. (2013). Regulation of the immune system by biodiversity from the natural environment. PNAS.
Stiemsma, L. T. & Michels, K. B. (2018). The role of the microbiome in the developmental origins of health and disease. Pediatrics.

 

Eira Ney MSc.

Hevosten ravitsemusneuvoja
Edison´s Equine Nutrition
edisonsequine@gmail.com