Oma kissaystävällinen koti kullankallis

Kotia suunnitellessa huomioidaan ulkonäkö, käytännöllisyys sekä perheenjäsenten mielipiteet. Kissan tarpeet voidaan tiivistää 5 perustarpeeseen : turvapaikkaan, ruumiillisiin tarpeisiin, mahdollisuuteen leikkiä ja toteuttaa metsästyskäytöstä, kanssakäymiseen ihmisten kanssa sekä herkän hajuaistin huomioimiseen.

Turvapaikka
Kissalla täytyy voida vetäytyä helppopääsyisiin turvapaikkoihin.Turvapaikka voi sijaita yhtä hyvin korkealla kirjahyllyssä kuin lattialla sängyn alla. Tärkeintä on, että kissa tuntee olonsa turvalliseksi, pystyy tarkkailemaan ympäristöä ja arvioimaan tilanteita eli tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä. Sivusta aukinainen pahvilaatikko voi olla yhtä hyvä turvapaikka kuin tuttu kuljetuskoppa ilman ovea tai kaupasta ostettu iglu.Mikäli talossa on useampia kissoja, pitää turvapaikkoja olla eri puolilla taloa ja määrältään enemmän kuin kissoja.



Ruumiilliset tarpeet
Syöminen, juominen ja ulostaminen sekä raapiminen ovat kissan perustoimintoja. Ruokintapaikan perussääntö on, että ruokakuppeja ei saa laittaa nurkkaan, koska silloin syödessä ei voi tarkkailla ympäristöä. Alunperin kissa on yksinäinen metsästäjä, joka ei jaa saalistaan eli syöminen ei ole sosiaalinen tapahtuma. Monikissataloudessa tarvitaan useita ruokintapaikkoja, jotta jokaisella on mahdollisuus syödä myös yksin.
Luonnossa kissan saalistaa ympäri vuorokauden saadakseen päivässä 10 hiiren verran energiaa (yhdessä hiiressä on 30 kcal). Kotikissan ruoka-ajat määrää omistaja, joka saattaakin antaa kissalle isomman ja nopeasti hotkittavan aterian 2 kertaa päivässä. Itse pyydystettyyn ruokaan verrattuna teollinen kissanruoka on kaloripitoisempaa ja erittäin hyvin sulavaa. Olisikin luonnollisempaa pitää ruokaa jatkuvasti tarjolla, jolloin kissa voisi syödä useita pieniä aterioita pitkin päivää. Jos kissalla on taipumusta lihomiseen, ruoan voisi jakaa esimerkiksi 5 annokseen, jotka tarjoillaan vuorokauden ympäri. Ruokintapaikkan sijaintia vaihtelemalla kissan saa työskentelemään ruoan löytämiseksi. Ruoan voi vaihtoehtoisesti laittaa ruokintaleluun, josta sen saa ulos joko pyörittämällä lelua tai kaivamalla ruoan ulos tassulla.
Sosiaalinen käytös kuten naukuminen ei aina tarkoita kissan kaipaavan ruokaa. Tosin siihen voi oppia, jos se heti ruokitaan. Ylensyöminen on sekä nykyihmisen että nykykissan ongelma: ikävystymistä on helppo lievittää nk. lohtusyömisellä.
Luonnonvarainen kissa syö ensin saaliinsa ja menee erikseen juomaan vettä. Se ei halua saastuttaa juomapaikkaa syömällä sen lähellä. Tämän takia kotikissan vesikuppi ei saa sijaita ruokakuppien välittömässä läheisyydessä. Jos kissalle ostetaan 2 ruokakupin teline,pitää molempiin kuppeihin laittaa ruokaa ja hankkia erillinen vesikuppi.

Juomakupin ja juomaveden laadun merkitystä ei pidä aliarvoida. Kissallahan on hyvin herkkä makuaisti ja se välttää pilaantunutta tai pahanmakuista vettä. Muovikuppi voi pilata veden epämiellyttävällä maulla ja toisaalta jotkut kissat eivät pidä metallikupin heijastuksesta. Lasinen tai keraaminen vesikuppi täynnä vettä on hyvä vaihtoehto,koska kissa näkee hyvin vedenpinnan – se ei nimittäin laita mielellään päätä veteen, jos ei tunnista vedenpintaa. Kissa voi ”maistaa” veden ja mieltyä tiettyyn vesilähteseen : lammikoihin ja lätäköihin , liikkuvaan veteen, vesiautomaattiin tai tippuvaan hanaveteen, Vesipisteitä pitää olla talon joka kerroksessa, että varsinkin kissanpennut ja vanhat kissat löytävät ne helposti. Ehdottoman tärkeää pitää vesikupit aina puhtaina!

Tutustu liiketunnistimella toimiva ruokakuppi
ja ruoka-astia mikrosirutunnistimella

Kissakin tarvitsee vessoja
Vaikka kissa kävisi ulkona tarpeillaan, sillä pitää olla myös sisävessa. Nyrkkisääntönä vessojen määrään on kissojen määrä plus yksi ylimääräinen. Jotkut kissat haluavat virtsata yhteen vessalaatikkoon ja ulostaa toiseen. Vessat pitää sijoittaa rauhallisiin paikkoihin esim. huoneiden kulmiin, että kissan selusta on vessakäynnillä turvattu. On olemassa sekä avoimia että kannellisia vessoja, joita olisi hyvä tarjota kissalle kokeiltavaksi. Vessan tulee olla tarpeeksi suuri: 1,5 kertaa kissan pituus mitattuna päästä hännänjuureen. Avoimen vessalaatikon hyvänä puolena on se, että siihen voi mennä ja siitä poistua helpommin verrattuna kannelliseen vessaan, jonka kulkuaukon toinen kissa voi tahallaan tukkia.
Alunperin aavikolla elänyt herkkätassuinen kissa teki tarpeensa hiekkaan, joten tätä ja jätösten helppoa poistamista ajatellen pienijyväinen paakkuuntuva kissanhiekka on suositeltavampi vaihtoehto kuin karkea paakkuuntumaton. Hiekkaa kannattaa laittaa noin 3 cm kerros laatikon pohjalle. Muovista hiekkalaatikon suojusta ei pidä käyttää hiekan alla, koska kissan kynnet voivat tarttua siihen. Ihanteellista olisi, jos kissa valitsisi mieleisensä hiekan useasta vaihtoehdosta. Kissan herkkä hajuaisti voi häiriintyä hajustetusta hiekasta, joka lähinnä miellyttää ihmisen hajuaistia. Hajuhaitan välttää tehokkaammin puhdistamalla laatikon säännöllisesti useamman kerran päivässä. Eräs kissa-asiantuntoja sanoikin luennolla: ”Ajatelkaa, miltä kissasta tuntuu, kun aina sen virtsatessa ympäristöön leviää havumetsän tuoksu!”
Nämä kaikki seikat kannattaa ottaa huomioon ellei halua kissan järjestävän mielenosoitusta ja virtsaavan mieluummin vessalaatikon ulkopuolelle.

Raapiminen
Raapiminen on kissan normaalia käytöstä kynsiään kunnossa pitämiseksi , lihaksien treenaamiseksi ja reviirin merkkaamiseksi raapimajäljillä ja tassujen pohjasta erittyvällä feromonilla. Kissan pitää saada raapia! Perherauhan takia raapiminen täytyy kuitenkin suunnata pois sopimattomista kohteista ellei haluta vakioasiakkuutta huonekalu- ja sisustusliikkeisiin.
Raapia voi sekä pysty- että vaakasuunnassa, joten sekä raapimispuut ja –matot ovat tarpeellisia. Minne? Makuupaikan lähelle, koska kissa raapii mielellään herättyään; reviirin laidoille esimerkiksi ovien lähelle sekä epätoivottujen raapimispaikkojen lähelle. Raapimispuun tai –maton tulee olla kestävä ja karhea sekä niin tukeva, ettei se heilu kissan raapiessa. Sen pitää olla tarpeeksi pitkä, että kissa voi venyttää itsensä ihan suoraksi. Raapimispuun voi tehdä itse esimerkiksi kiertämällä sisalköyttä pitkän puunrungon ympärille tai vaikka porraskaiteeseen. Köyttä menee paljon, jos tekee hyvän ja monta vuotta kestävän raapimispuun. Monissa valmiissa raapimispuissa on ilmeisesti kustannussyistä liian vähän ja löysästi kierrettyä sisalköyttä,joka löystyy helposti. Kannattaa siis sijoittaa laatuun. Aaltopahvi, karkea matto tai puunkuori/puu ovat hyviä materiaaleja varsinkin vaakasuunnassa tapahtuvaan raapimiseen. Raapimispaikkoja pitäisi olla tarjolla useampi ja monikissataloudessa niin monta, ettei kissojen olisi pakko jakaa niitä. Raapimispuun käyttöä voi rohkaista hankaamalla kissan tassuista sen hajua kangaspalaan ja sillä raapimispuuta. Apuvälineenä voi myös käyttää uutta feromonituotetta, joka sisältää tassunpohjan feromonia ja kissanminttua.

Leikki ja metsästys
Sisäkissankin pitää toteuttaa metsästysvaistoa, mikä onnistuu leikkimisen avulla. Kissa voi leikkiä leluilla tai vaikka höyhenillä tai puiden lehdillä. Monet aikuiset kissat eivät halua leikkiä yksin, joten kissakaverien puutteessa ihminen kelpaa leikkikaveriksi. Ihminen voi esimerkiksi liikuttaa ongenvapaa muistuttavaa lelua, jonka siiman päässä on höyheniä. Kun kissa vaanii tätä saalista ja saa sen kiinni, sen voi palkita makupalalla, mikä matkii saaliin syömistä. Erilaisia leluja voi joko ostaa tai tehdä itse. Laserpointterilla voi juoksuttaa kissaa, mutta lopuksi lasersäde pitäisi suunnata johonkin leluun, että kissa saa saaliin. Pelkkä valopilkun perässä juokseminen voi ajanmittaan olla turhauttavaa.
Leluja kannattaa kierrättää piilottamalla osa, jolloin ne ovat taas ”uusia” esille otettaessa. Kissan haluaa itse päättää, milloin ja kauanko se haluaa leikkiä. Yleisesti ottaen lyhyet ja usein toistuvat leikkituokiot ovat kissalle mieleisiä. Omilla käsillä tai varpailla ei koskaan saa leikkiä kissanpennun kanssa! Tällainen leikki aikuisen kissan kanssa voi nimittäin muuttua vaaralliseksi ja johtaa ensiavussa käyntiin.
Akvaario , television luonto-ohjelmat sekä hyvä näköala ikkunasta stimuloivat näköaistia ja musiikki kuuloaistia. Kissa ei arvosta kovin meluisaa musiikkia, mutta eräässä tutkimuksessa osoitettiin klassisen musiikin rentouttavan nukutetuksessa olevia kissoja.



Kissa ja ihmiset
Kissaa tulee tervehtiä laskeutumalla lattiatasolle, ojentamalla käsi ja antamalla kissan lähestyä. Kissaa silitetään aina hellävaraisesti karvojen suuntaan. Naama, leuanalus ja posket ovat hyviä rapsutuspaikkoja, ja useat pitävät myös silityksestä selkää pitkin hännänjuureen. Syliin nostaminen on toisille ihan jees, mutta toisille ei. Onneksi kissa ilmaisee mielipiteensä nopeasti.
Harjaaminen vahvistaa ihmisen ja kissan välistä suhdetta sekä auttaa poistamaan irtokarvaa ja samalla nähdään ihon ja karvan kunto sekä mahdolliset ulkoloiset. Pieni pentu totutetaan harjaamiseen käyttämällä pehmeää hammasharjaa.Makupala palkintona kruunaa kaiken. On parempi harjata kissaa usein ja vähän kerrallaan kuin käyttää pitkä harjaussessio kerran kuussa. Jos turkin hoidosta tulee takkuuntumisen takia kärsimysnäytelmä, kissa pitää viedä ajoissa eläinlääkärille turkin selvitykseen rauhoituksessa. Sen jälkeen jatkaa kissalle miellyttävää turkin hoitoa kotona.
Kissan voi totuttaa ulkoilemaan valjaissa, jos se ei voi ulkoilla valvotusti pihalla tai sillä ei ole ulkotarhaa . Säännöllisillä kävelyretkillä kissalla on myös tilaisuus merkata ulkoilureviiriään.
Kaikki muutokset voivat stressata kissaa, joten uuden perheenjäsenen haju pitäisi esitellä ennen sen saapumista: tulokkaan hajua sisältäviä kangaspaloja voidaan laittaa eri puolille taloa.



Herkkä hajuaisti
Hajuaistillaan kissa arvioi ympäristöään. Reviiri hajumerkataan naamaa hangaten sekä jättämällä virtsa- ja ulostemerkkejä. Kissan kodin ”hajukarttaa” ei pidä sotkea vahvatuoksuisilla aineilla kuten siivoustuotteilla, ilmanraikastimilla, hajuvesillä ja saippuoilla. Uudet esineet tai huonekalut voivat olla kissalle uhka, joten ne kannattaa käsitellä feromonisuihkeella tai kissan omaa hajua sisältävällä kangaskappaleella etukäteen.

©Outi Kuisma-Parwar ELL, CertVD, Asiantuntijaeläinlääkäri Biofarm Oy
Lähde: ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour kurssimateriaali