Naisilla on nyt itsenäisyys, kissanaaraat ovat menettäneet omansa
Kun naiset useimmissa maissa ovat vapautuneet vanhempien määräysvallasta puolison valinnassa, kissamaailmassa on käynyt päinvastoin. Luonnossa elävät vain 5-9 kk ikäiset naaraat voivat valita pentujensa isän tai isät aina itsenäisesti. Koska kissalla kypsyy useampi munasolu samanaikaisesti ja mikäli vapaamielinen kissa mieltyy useampaan urokseen samassa kiimassa, ei kaikilla syntyvillä pennuilla ole välttämättä sama isä. Nuori kissa voikin yhtäkkiä olla yksinhuoltaja ja teiniäiti. On yritetty tutkia, valikoiko kissa pentujensa isän vai kelpaako kuka tahansa kohdalle sattuva kolli isäehdokkaaksi. On tultu siihen tulokseen, ettei kollien tarvitse käydä läpi tiukkaa valintaprosessia, mutta toisaalta ei ihan jokaista hyväksytä.
Kasvatuksessa olevat rotukissat ovat menettäneet itsenäisyytensä ja oikeutensa valita itse sulhasensa sekä mahdollisuuden paritella samassa kiimassa useamman sulhasen kanssa. Ne ovat siis ihmismittakaavassa taantuneet samalle tasolle, jolla useimmat naiset olivat edellisillä vuosisadoilla. Tosin rotukissanaaraallakin on viimeinen sana sanottavana sille valitun sulhasehdokkaan suhteen: mikäli kissamorsian kieltäytyy innostumasta sulhasehdokkaan kosintayrityksiin, sitä ei mitenkään voida pakottaa muuttamaan mieltä.
Odotusaika ja odottavan äidin stressi
Kissan tiineys kestää keskiarvona 65 päivää, minkä aikana se lihoo jopa 1,4 kg. Elämänrytmi rauhoittuu ja se nukkuu normaalia enemmän. Kissan käytös voi muuttua ennen pentujen syntymää: ne muuttuvat joko enemmän tai vähemmän sosiaalisiksi riippuen niiden omasta luonteesta. Tiineellä naaraalla on myös stressiä, jolla on todettu olevan huomattavaa ja pitkäkestoista vaikutusta jälkeläisten kehitykseen sekä ulkomuotoon, fysiologiaan ja käytökseen. Tiedetään, että emon stressihormonit aiheuttavat sikiöihin muutoksia, jotka vaikuttavat siihen, miten jälkeläiset reagoivat stressitekijöihin myöhemmin elämässä. Tämän on tarkoitus valmistaa jo sikiöaikana pentuja sopeutumaan siihen ympäristöön, mihin ne syntyvät. Tällä tiedolla on merkitystä, kun luonnossa vapaana elävä tiine naaras pyydystetään ja se päätyy synnyttämään esim. eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin eli täysin uuteen ympäristöön. Ihmisen näkökulmasta kissa on pelastettu turvaan. Itse kissalle taas tilanne voi ”täysihoidossa” elämisestä huolimatta olla äärimmäisen stressaava. Koska sen stressihormonit ovat valmistaneet syntyviä pentuja elämään vapaina ja välttämään ihmisiä, ne eivät välttämättä sopeudu heti kesyiksi lemmikeiksi uusiin koteihin.
Hyvä ruoka tiineyden aikana vaikuttaa sekä emon että kehittyvien pentujen hyvinvointiin. On tutkittu, että emon ruokavalio tiineyden aikana voi vaikuttaa syntyneiden pentujen ruokamieltymyksiin. Sen takia emolle pitäisi antaa mahdollisimman monipuolista ruokaa tiineyden aikana, että pennut myöhemmin hyväksyisivät paremmin ne ruoat, joita niille tarjotaan uusissa kodeissa.
Pentulaatikko eli kissan pesä
Synnytykseen ja pentujen hoitoon kissa tarvitsee turvallisen pesän, jossa se voi rauhassa hoitaa pentujaan muiden häiritsemättä. Luonnossa elävillä kissoilla on todettu olevan useampia pesiä ja ne siirtelevät pentujaan pesästä toiseen. Ilmeisesti ne tekevät näin suojellakseen pentuja saalistajilta.
Kissalla pitäisi olla mahdollisuus itse valita sopiva pesäpaikka useista vaihtoehdoista. Kissan pesän tulee olla rauhallisessa ja vedottomassa paikassa. Ruoan ja juoman ja vessalaatikon pitäisi olla lähellä pesää, mutta tietenkin erillään toisistaan. Eihän kukaan halua syödä ja juoda vessassa! Isoja muutoksia ja turhaa stressiä pitäisi välttää kuten uusien ihmisten ja eläinten muuttamista kotiin tai vierailijoita ja äkillistä kovaäänistä musiikkia. Kissan normaaleja päivärutiineja ei pitäisi muuttaa eikä esimerkiksi vaihtaa kissanhiekkaa uuteen laatuun.
Moderneja systeemejä synnytyksessä ja lastenhoidossa
Kissa on synnytyksessäkin hyvin moderni: toisen naaraskissan on havaittu avustavan synnytyksessä puhdistamalla synnyttäjän välilihan ja jopa puremalla napanuoran poikki ja syömällä jälkeiset. Synnytyksen jälkeen pennut alkavat imeä maitoa heti. Emo jää yleensä pentujen viereen vähintään ensimmäisiksi 24 tunniksi. Ihmisten hoidossa olevat kissat syövät heti 24 tunnin aikana synnytyksestä, mutta luonnossa vapaana elävät emot eivät yleensä syö ensimmäisten 24 tunnin aikana mitään, koska eivät uskalla jättää pentujaan yksin. Yhteistyö ja työnjako ovat valttia kissojen mielestä, koska emot imettävät toistensa pentuja omien pentujensa rinnalla. Ne myös nuolevat yhtä lailla toisten kuin omia pentujaan. Toisten naaraiden on nähty myös tuovan ruokaa imettäville emoille. Kaiken huipuksi toiset naaraat myös vahtivat ja puolustavat kissanpentuja. Tällaisen yhteisvastuullisen kasvatuksen on todettu edistävän pentujen kehitystä ja itsenäistymistä. Toisaalta kissanpennut tutustuvat toisiinsa sosialisaatioperiodin aikana ja hyvin todennäköisesti hyväksyvät toisensa kuulumisen samaan sosiaaliseen ryhmään aikuisina. Tällaisen kommuunielämän haittapuolena voi olla sairauksien leviäminen, koska jotkut kissojen virustaudit ovat hyvin yleisiä kissakolonnissa. Kuitenkin ryhmässä elämisen hyödyt painavat enemmän kuin haitat. Samanlaista pentujen hoidon yhteistyötä voivat myös kasvatettavat rotukissat halutessaan harrastaa.
Kissanpentujen fyysisen kehityksen alkamisen pikakurssi
Kissapennut syntyvät silmäluomet ja korvakäytävät kiinni, mutta pystyvät kuulemaan ääniä ja liikuttamaan korvalehtiään. Ne aistivat kipua ja ovat kykeneviä oppimaan jo heti syntymän jälkeen. Pennut kehittyvät kovaa vauhtia ja jo ensimmäisten viikkojen aikana niiden silmäluomet ja korvakäytävät aukeavat, hajuaisti kehittyy ja opittuaan seisomaan jo 10 päivän ikäisinä ne alkavat vähitellen kävellä. Hampaat alkavat puhjeta jo vähän alle 2-viikkoisilla pennuilla ja niiden kehitys kestää 5.elinviikkoon asti. Neljännellä elinviikolla pennut alkavat syödä kiinteää ruokaa ja vieroitus alkaa. Luonnossa emokissa tuo pesään ensin kuolleita saaliita ja vähitellen eläviä, että pennut oppivat metsästämään. Emon tuomat saaliit vaikuttavat siihen, mitä pennut myöhemmin alkavat itse metsästää. Emo opettaa myös hautaamaan virtsan ja ulosteet. Lemmikkikissa vieroittaa pentunsa samassa iässä, vaikka kiinteän ruoan tarjoilun hoitaakin omistaja. Myös lemmikkikissan pentujen on todettu seuraavan emon ruokatottumuksia. Sisäkissa opettaa pennuille virtsan ja ulosteiden hautaamisen hiekkalaatikkoon.
Käytöksen kehitys
Pentujen sensitiivinen kausi on 7-12 viikon iässä. Luonnossa elävä kissa opettaa pennut varomaan ihmisiä ja muita eläimiä, että ne säilyisivät hengissä. Lemmikeiksi kasvavien pentujen kohdalla on erittäin tärkeää totuttaa pennut tänä aikana eri ihmisiin ja eläimiin, jotta ne myöhemmin pystyvät elämään lemmikkeinä perheissä. Tätä kutsutaan sosiaalistamiseksi. On luonnollisesti tärkeää sosiaalistaa kissapentuja toisiin pentuihin ja aikuisiin kissoihin. On myös todettu koiranpentujen kanssa kasvaneiden kissanpentujen olevan 
pelkäämättä toisiakaan koiranpentuja päinvastoin kuin kissanpentujen, jotka eivät koskaan ole olleet koiranpentujen kanssa. Yhtä tärkeää on totuttaa pennut kaikenlaisiin kodin ääniin kuten esimerkiksi pölynimurin ja television ääneen. Tätä totuttamista kutsutaan habituaatioksi. Sekä ihmisiin ja eläimiin että erilaisiin ääniin tottunut kissanpentu sopeutuu nopeasti uuteen kotiinsa. Mikäli kaikki tällainen on sille uutta ja pelottavaa, se saattaa elää koko elämänsä jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa. Tietenkin oppimista tapahtuu koko elämän ajan, mutta perusteet luodaan sensitiivisen kauden aikana.
Vinkkejä pennun valintaan
Pentua kannattaa käydä katsomassa useampaan kertaan. Luonne on tärkeä kriteeri! Tutustu myös sen sisaruksiin. Pentujen sosiaalisten taitojen kehittymistä edistää niiden leikkiminen toistensa kanssa. Yksinäinen pentu ei ehkä ole oppinut esimerkiksi puremisleikin rajoja, koska toiset pennut eivät ole osoittaneet sille niitä. Kysy, miten pentujen sosiaalistamista ja habituaatiota on toteutettu. Tutustu pentujen emoon lisäksi myös isään, jos mahdollista, koska isän luonteella on merkitystä pentujen perimään.
Mitä me odotamme lemmikkikissalta
Oikeastaan vaadimme lemmikkikissalta aika paljon muutoksia kissan alkuperäisestä elämästä. Haluamme kissan nauttivan kodissa asumisesta meidän valitsemiemme ihmis- ja eläinkumppanien kanssa. Vaadimme sitä sietämään kaikenlaisia ääniä, hajuja ja fyysisiä haasteita kuten ”vangittuna” oloa sisäkissana tai rajoitetusti valvottuna ulkoilua. Vaadimme sitä sietämään elämäntapaamme kuten kodissa käyviä vierailijoita ja matkoja hoitopaikkaan tai eläinlääkäriin tai lomamatkalle.
Kuinka hyvin tämä kaikki onnistuu, riippuu paljolti kissan vanhempien genetiikasta ja sensitiivisen kauden aikaisista kokemuksista. Tutkimusten mukaan pentujen isän luonteella on todettu olevan suuri vaikutus pentujen sosiaalistumiseen ihmisiin. Pentujen äidin geneettistä vaikutusta on vaikea arvioida, koska se on koko ajan läsnä pentujen kasvaessa. Näiden tietojen valossa ymmärtää hyvin, ettei kaikista kissoista koskaan tule hyvin sopeutuneita lemmikkejä. Luonnosta löytynytsosiaalistamaton pentu on synnynnäisesti varautunut ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Se voi sosiaalistua yhteen ihmiseen, mutta ei yleistä sitä muihin ihmisiin vaan sen pitää sosiaalistua jokaiseen ihmiseen erikseen. Toisaalta yksi negatiivinen kokemus jonkun ihmisen kanssa riittää siihen, että se yleistetään kaikkiin ihmisiin.
Mitä kissa toivoo meiltä
Kissa toivoo meidän arvostavan sitä omana itsenään kunnioittaen sen käyttäytymisen erikoispiirteitä. Kissa on valmis tekemään kompromisseja ja sopeutumaan kykyjensä puitteissa meidän elämäntyyliimme, mutta meidän tulee myös sopeutua elämään kissan kanssa ja kunnioittaa jo vuonna 1965 kaikille eläimille virallisesti hyväksyttyjä raameja ”The Five Freedoms” eli suomeksi Viisi Vapautta. Tästä lisää seuraavassa jutussa..
©Outi Kuisma-Parwar ELL, CertVD, Asiantuntijaeläinlääkäri Biofarm Oy
Lähde: ISFM Advanced Certificate in Feline Behaviour kurssimateriaali