Tamman- ja varsan ruokinta

1. Millaisen yleisohjeen antaisit siitostamman ruokintaan tiineyden alkuvaiheessa, edellyttäen, että sillä ei ole imetettävää varsaa? Onko jotain lisäravintoaineita joita se erityisesti tarvitsee tai olisi hyvä antaa?

Tiineys ei aiheuta alkuvaiheessa ruokintaan muutoksia. Tammaa ruokitaan normien mukaisesti koon, liikunnan ja rasituksen määrän mukaan. Ruokinnan perustan muodostaa hyvänlaatuinen karkearehu ja kaura tai teolliset rehuvalmisteet. Tiineyden alkuvaiheessa parasta rehua tammalle onkin hyväkuntoinen laidun. Mikäli tammaa ei rasiteta paljoa, väkirehuannokset pidetään suhteellisen pieninä. Joutilaille tammoille riittää hyvä heinä/laidun ja kivennäinen. Rehujen laadun tulee luonnollisesti olla aina moitteetonta, mutta tiineyden alkuvaiheessa rehujen laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä tiineyden alkuaikana homeiset tai pilaantuneet rehut saattavat lisätä luomisten riskiä. Myös ruokinnan muutoksia olisi myös hyvä välttää. Tamma ei myöskään saisi lihoa liikaa, liikalihavuus on yleistä myös siitostammoilla.

2. Miten ruuan ja ravintoaineiden tarve lisääntyy tiineyden loppuvaiheessa? Onko taas olemassa jotain ekstraa, jolla voisi antaa varsalle mahdollisimman hyvän alun? Lisävalkuiaista? Missä muodossa?

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella sikiö kasvaa yli 60% syntymäpainostaan. Tämä aiheuttaa luonnollisesti muutoksia tamman ruokintaan. Tamman energiantarve kasvaa hieman, jolloin ruokintaan lisätään hieman perusrehujen määrää. Myös kivennäisten määrää ruokinnassa tulee annostella runsaammin. Kivennäisistä tärkeimmät varsan kudosten kehitykseen vaikuttavat ovat kalsium, fosfori, magnesium, kupari ja sinkki. Etenkin sisäruokinnassa olevan tamma ruokintaan tulee sisällyttää myös ADE-vitamiinit, nämä ovatkin usein jo valmiina kivennnäis-vitamiiniseoksissa. Valkuaisen tarve kasvaa tiineyden loppupuolella myös jonkin verran, sillä sikiö kasvaa nopeasti. Riittämätön valkuaisen saanti tiineyden lopulla saattaa myös vaikeuttaa varsomisen jälkeistä maidontuotantoa. Valkuaisen riittävä saanti voidaan turvata hyvälaatuisella heinällä/säilörehulla (raakavalkuaispitoisuus 10-12 %), soijarouheella, viherpelleteillä tai teollisilla valkuaisrehuilla. Tiineyden loppuvaiheessa rehujen tulisi myös olla suhteellisen energiapitoisia, sillä sikiö vie kasvaessaan tilaa tamman ruoansulatuskanavalta. Väkirehunannoksesta osan voi korvata energiapitoisilla kasvirasvoilla, joiden käytöllä on todettu maitotuotoksen kasvan imetyksen alkuvaiheessa. Tamma tulee myös totuttaa imetyksen ajan rehuihin jo tiineyden lopulla. Puutteet tamman ravitsemuksessa saattavat pidentää tiineysaikaa ja vähentää varsomisen jälkeistä maidontuotantoa.

3. Entäs imettävä tamma? Pitäisikö sen saada jotain erityistä? Jos tamma imetyksen jatkuessa laihtuu, voiko väkirehua lisätä huoletta?

Imettävän tamman ruokinta on vaativaa, maidontuotanto huipussaan 2-3 kk varsomisesta, tällöin tamman energiantarve on erittäin suuri, samaa luokkaa kilpahevosten kanssa. Rehujen tulee olla laadultaan moitteettomia ja hyvin sulavia. Jotta tamman maidontuotanto pysyy riittävänä ja varsa kasvaa hyvin tulee tamman saada paljon energiaa, valkuaista, kivennäisiä ja vitamiineja ravinnostaan. Varsominen osuu usein laidunkauden alkuun. Hyvä laidun takaa riittävän energian ja valkuaisen saannin imettävälle tammalle ja varsalle. Lisäksi tarvitaan kalsiumpitoinen kivennäisseos ja suolaa. Mikäli laidun kuitenkin on niukka tai varsa ei kasva hyvin tarvitsee sekä tammalle ja varsalle antaa lisärehuja (karkearehu, väkirehu). Mikäli tamma ja varsa ovat sisäruokinnassa ruokinta on haastavampaa, ja tarvittavien rehujen määrät melko suuria. Esimerkiksi valkuaisen tarve imettävällä tammalla on erittäin suuri, eikä perusrehujen valkuainen yleensä riitä vaan tarvitaan jokin valkuaislisä rehuannokseen.