Tärkkelys- ja sokerikuorma hevosten ruokinnassa

Eläinlääkäri Maria Pyykönen 2016

Ongelmat hevosen ruokinnassa liittyvät yleensä energian liikasaantiin hevosen liikuntaan nähden. Mikäli väkirehujen ja karkearehun ravintosisältöä ei huomioida, saattaa se aiheuttaa hevosille monenlaisia terveydellisiä ongelmia.

Onnistunut ruokinta tyydyttää hevosen ravinnontarpeen sekä huolehtii hevosen kokonaisvaltaisesta terveydestä, johon kuuluu tärkeänä osana paksusuolen pieneliöstön hyvinvointi. Keskeinen tekijä pieneliöstön elinolosuhteiden optimoimiseksi on suurten tärkkelysannosten välttäminen, eli rehuissa ei tulisi olla liian korkeita sokeripitoisuuksia tai pitoisuuksien suuria vaihteluita.

Ruokinnan suunnittelussa on tärkeää teettää rehuanalyysi karkearehusta eli heinästä tai säilörehusta, sillä karkearehun osuus on hevosen ruokinnassa aina suurin määrällisesti. Analyysi tulee olla riittävän kattava (otettu useista eri paaleista) ja se teetetään jokaisesta eri heinäerästä. Heinän sokeripitoisuus vaihtelee runsaasti korjuuajasta ja kasvuolosuhteista riippuen. Karkearehun valinnassa tulee huomioida, ettei sama heinälaatu sovi välttämättä kaikille tallin hevosille. Valinta tehdään ravintosisällön, ei pelkästään säilöntätavan perusteella.

Karkearehun ravintosisällön ja hevosen energiankulutuksen perusteella valitaan oikeanlaiset täydennysrehut. Hevosen ruuansulatus pilkkoo pääosan ravinnon tärkkelyksestä ohutsuolessa, mutta jos sinne saapuu kerralla liian suuri määrä tärkkelystä, kulkeutuu ylimäärä paksusuoleen aiheuttaen ongelmia. Tällöin maitohappoa tuottavien bakteerien määrä lisääntyy paksusuolessa, ja kuituja hajottavien hyödyllisten bakteerien määrä vähenee lisäten paksusuolen happamuutta. Suositukset maksimitärkkelysannoksesta ruokintakertaa kohden vaihtelevat, mutta pääperiaatteena on hyvä pitää se, että väkirehumäärä jaetaan mahdollisimman moneen ruokintakertaan, jotta suoleen kulkeutuva tärkkelysmäärä pysyisi matalana.
Viljojen prosessoinnin (esimerkiksi jauhaminen ja kypsennys) on todettu parantavan tärkkelyksen sulavuutta ohutsuolessa. Osa hevosen energiantarpeesta suositellaan korvattavan rasvoilla, mikä vähentää ruuansulatuksen vastaanottamaa sokerikuormaa.

Korkeiden tärkkelysmäärien aiheuttamia yleisimpiä terveydellisiä haittoja hevosilla ylipainon lisäksi ovat mahahaava mahalaukun pH:n laskiessa ja mahanesteen erityksen lisääntyessä sekä ripuli ja suolistotulehdukset sulamattomien sokereiden kertyessä paksusuoleen. Varsinkin maha- ja suolisto-ongelmat saattavat usein jäädä huomiotta epämääräisten tai vaihtelevien oireiden vuoksi. Yleisimpiä oireita ovat haluttomuus ratsastettaessa tai ajettaessa, löysä uloste ja mahdollisesti lievät ähkyt. Suuret tärkkelysmäärät voivat johtaa myös kaviokuumeeseen varsinkin riskiryhmiin kuuluvilla hevosilla (ylipainoiset, alkuperäisrodut) sekä nykyään hieman harvinaisempaan lannehalvaukseen silloin kun väkirehuruokinta ja liikunta eivät ole oikeassa tasapainossa.

Sopimattomasta ruokinnasta johtuvat vaivat ovat monesti hyvin pitkällisiä ja ongelmallisia hoitaa, siksi ongelmien ennaltaehkäisyyn onkin syytä panostaa esimerkiksi käyttämällä ammattilaisia apuna ruokinnan suunnittelussa.

 Tutustu matalatärkkelyksiseen ja vähäsokeriseen Black Horse Tender -väkirehuun tästä

 

Lähteet:
V. Julliand, A. De Fombelle, M. Varloud, 2006, Starch digestion in horses: The impact of feed processing, Livestock Science 100 (2006) 44 – 52
Annette C. Longland, Bridgett M. Byrd, 2006, Pasture Nonstructural Carbohydrates and Equine Laminitis, J. Nutr. 136: 2099S–2102S
MMT Markku Saastamoinen, Hevosen perusruokinta- luennot HevosAgro -hanke, ProAgria Oulu, Muhos/Haapajärvi 15. ja 16.4.2011