1 Johdanto

Pellavansiemenistä keitettyä limaa on perinteisesti käytetty hevosten ruokinnassa suolistoa hoitavana ja suojaavana rehuna. Siemenen sisältämällä lima-aineella (musiinilla) on lisäksi prebioottinen eli hyötymikrobien kasvua lisäävä vaikutus, ja sitä onkin usein käytetty juuri suolistosairauksien hoitoon ja toipumisen nopeuttamiseen.

Hippolax on hevosille suunniteltu täydennysrehu, jonka pääraaka-aineena on pellavarouhe. Hippolax sisältää parikymmentä prosenttia rasvaa, joka on suurimmaksi osaksi peräisin pellavarouheesta. Pellavaöljyn linolihappopitoisuus on noin 16 %. Pellava sisältää runsaasti (57 %), myös toista välttämätöntä rasvahappoa, linoleenihappoa. Linoleenihappo kuuluu omega-3 rasvahappojen ryhmään, joilla on todettu olevan mm. anti-inflammatorisia vaikutuksia. Ne parantavat endoteelien toimintaa ja ehkäisevät sileiden lihassolujen haitallista liikakasvua.

Pellavansiemenrouhe sisältää paljon terveyttä edistäviä kuituja. Pellavansiemenen sisältämä lima-aine eli musiini sitoo runsaasti vettä. Kuumassa vedessä liotettuna pellavarouhe muodostaa limamaisen hyytelön. Käytännössä sen on todettu hoitavan ja suojaavan suolistoa. Lisäksi se edistää hyödyllisten mikrobien kasvua. Musiinilla on luultavasti suojaavia ominaisuuksia myös mahan limakalvoilla. Tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia, kun hevosia on hoidettu tuotteella, joka sisältää pektiiniä. Pektiini on marjoissa ja hedelmissä esiintyvä hiilihydraatti, joka sopivissa olosuhteissa muodostaa samantyyppisen geelin kuin pellava.

Hiekan syöminen on yksi hevosen stereotyyppisen käytöksen muoto. Hevoset syövät hiekkaa tarhoissa ulkoillessaan, ehkäistäkseen tylsistymistä. Hiekka kerääntyy suolistoon aiheuttaen vakavia ruuansulatuskanavan toiminnan häiriöitä, pahimmillaan johtaen hevosen menehtymiseen. Hiekan poistoon suolistosta käytetään psylliumia sisältävää kuituvalmistetta. Myös psyllium muodostaa vastaavanlaisen geelin kuin pellava. Pellavan lisäksi Hippolaxin muut kuidun lähteet porkkana ja juurikasleike sisältävät liukoisia kuituja, jotka lisäävät suolen motiliteettia ja hoitavat limakalvoja.

Tutkimuksissa on todettu, että mahahaavaa sairastavilla hevosilla esiintyy normaalia enemmän erästä toista stereotyyppistä käyttäytymistä, puunpurentaa. Mahahaava saattaa siis altistaa hevosen käytöshäiriöille. Mahdollista on, että hevoset syövät hiekkaa ehkäistäkseen mahahaavasta aiheutuvaa ärsytystä.

Tässä tutkimuksessa seurataan onko Hippolax –pellavarehulla vaikutusta hiekkakerääntymien poistumisnopeuteen ruuansulatuskanavasta.

2 Aineisto ja menetelmät

2.1 Eläimet

Kokeellinen osuus tehtiin MTT:n Hevostalouden yksikössä Ypäjällä syystalvella 2005. Tutkimuksessa oli mukana 16 hevosta. Hevoset olivat MTT/Hevostalouden omistamia suomenhevostammoja. Hevoset olivat iältään 4 – 21 vuotiaita.

Hevosten keskimääräinen elopaino kokeen alussa oli 614 kiloa (s.d. 42). Hevoset asuivat tutkimuksen ajan normaalisti omissa karsinoissaan. Karsinoissa käytettiin turvekuivitusta. Hevoset ulkoilivat jaloittelutarhassa 4 tuntia päivässä. Tarhauksen ajan hevosilla pidettiin kuonokoppaa hiekansyönnin estämiseksi. Kokeen ajan hevoset tekivät kevyttä työtä, niillä ajettiin tai ratsastettiin säännöllisesti.

Ennen kokeen alkua hevoset madotettiin. Loishäädön jälkeen otettiin lantanäyte, josta tutkittiin parasiitit ja tarvittaessa lääkitys uusittiin. Kokeen aikana hevosten loishäätö tehtiin normaalin käytännön mukaisesti. Hevosten hampaat tarkistettiin ja tarvittaessa raspattiin kokeen alkaessa. Hevoset rokotettiin normaalisti.

2.2 Koejärjestelyt

Koemallina oli satunnaistettujen täydellisten lohkojen koe toistomittauksin. Kokeen alussa todettiin hiekkakerääntymien määrä, koko ja muoto ja hevoset jaettiin kahteen ryhmään niiden perusteella. Ryhmäjaossa pyrittiin saamaan mahdollisimman tasalaatuiset ryhmät. Hevoset, joilla oli samantyyppinen ja kokoinen hiekkakerääntymä muodostivat parin. Parin hevosista toinen arvottiin koeryhmään ja toinen kontrolliryhmään. Hiekkakerääntymien muuttumista ja vähenemistä seurattiin 2-3 viikon välein.

Koeryhmän hevosille aloitettiin ensimmäisen tutkimuksen jälkeen koerehun syöttö. Kontrolliryhmän hevosten ruokinta säilytettiin ennallaan. Ryhmät pysyivät muuttumattomana koko kokeen ajan.

Kaksi hevosta aloitti kokeen noin viikko muita hevosia myöhemmin, koska ne olivat varsoneita tammoja, joiden varsat vieroitettiin vasta silloin.

Koeaikataulu:

Kokeen aloitus 1. Tutkimuskerta 2. Tutkimuskerta (viikko myöhemmin)	14 hevosta ->  2 hevosta ->	tulosten perusteella jako ryhmiin tulosten perusteella ryhmiin
2. Tutkimuskerta (viikko myöhemmin)	Koeryhmä	Kontrolliryhmä
3. Tutkimuskerta (2 viikkoa)	Koeryhmä	Kontrolliryhmä
4. Tutkimuskerta (3 viikkoa)	Koeryhmä	Kontrolliryhmä
5. Tutkimuskerta (3 viikkoa)	Koeryhmä	Kontrolliryhmä
Kokeen päätös 6. Tutkimuskerta (2,5 viikkoa)	Koeryhmä	Kontrolliryhmä

 

2.3 Koerehut, dieetit ja ruokinta

Perusrehuina hevosille syötettiin esikuivattua säilörehua, kuivaa heinää ja kauraa. Koerehuna oli Hippolax –pellavarehua. Pellavarehun raaka-ainekoostumus oli 65 % pellavarouhetta, 15 % juurikasleikettä, 10 % valkosipulia, 5 % kuivattua porkkanaa ja 5 % seosmelassia. Pellavarehun toimitti Neomed Oy Somerolta.

Koerehua annosteltiin koeryhmän hevosille 1g elopainokiloa kohti. Päiväannokset vaihtelivat 610 – 660 gramman välillä. Annokset punnittiin päivittäin ja jokaisella ruokintakerralla tarjottiin arviolta kolmannes päiväannoksesta. Seuraava pellavarehuannos laitettiin valmiiksi turpoamaan kuumaan veteen aina edellisellä ruokintakerralla. Koerehu jaettiin hevosille omana annoksenaan kaurojen syönnin jälkeen.

Hevoset ruokittiin suomalaisten ruokintasuositusten mukaan rasituksen, lihavuuskunnon ja elopainon perusteella. Hevoset ruokittiin tallin muiden hevosten kanssa samanaikaisesti, kolme kertaa päivässä noin kello 6:30, 12:30 ja 17:30. Vitamiini- ja kivennäistäydennykset annettiin normaalisti hevosten tarpeen mukaan, suolakivi oli vapaasti hevosten saatavilla. Myös veden saanti oli vapaata.

2.4 Näytteet ja kemialliset analyysit

Kokeen aikana käytettävistä rehuista otettiin näytteet. Kaikki näytteet analysoitiin standardimenetelmin Jokioisilla MTT:n eläinravitsemuksen laboratoriossa sekä kemian laboratoriossa. Rehunäytteistä määritettiin alkuperäinen kuiva-aine (KA) ja sekundäärinen kuiva-aine, tuhka (TU), raakavalkuainen (RV), raakarasva (RR), raakakuitu (RK) ja neutraalidetergenttikuitu (NDF). Orgaanisen aineen ja typettömien uuteaineiden pitoisuudet laskettiin koostumustietojen perusteella.

Valitettavasti näytteiden analyysitulokset eivät ole vielä saapuneet. Todennäköistä on, että rehujen koostumus vastaa paljolti tutkimuksen ensimmäisen osan rehujen koostumusta.

2.5 Hiekkakerääntymien seuranta

Hevosten ruuansulatuskanavan hiekkakerääntymien määrää ja muutoksia seurattiin pääasiassa röntgenkuvauksen keinoin. Kokeen alussa hiekkakerääntymiä tarkasteltiin myös ultraäänitutkimuksen avulla. Menetelmästä kuitenkin luovuttiin, koska sen avulla kerääntymien kvantitatiivinen määrittäminen oli mahdotonta. Hiekkakerääntymien sijainti ja esiintyminen voitiin kuitenkin useimmissa tapauksissa todeta myös ultraäänitutkimuksen avulla, ainakin silloin, kun kyse oli suurista kerääntymistä.

Hevosten röntgenkuvaus suoritettiin Ypäjän Hevossairaalassa ja kuvaavana eläinlääkärinä toimi Seppo Hyyppä MTT/Hevostutkimuksesta. Ennen röntgentutkimusta useimmat tutkittavista hevosista rauhoitettiin. Rauhoittavaa ainetta (Domosedan®, Orion Oy) annosteltiin hevosten kaulasuoneen 2 ml. Röntgenkuva otettiin hevosen oikean kyljen puolelta ja jokaisella tutkimuskerralla otettiin kaksi kuvaa. Ensimmäinen kuva otettiin ventraalisesti rintalastan ja kylkikaaren väliseltä alueelta ja toinen hiukan taaempaa kylkikaaren takaa. Kuvauksessa käytetyt säteilyarvot olivat 100 kV ja 64 mAs. Röntgenkuvasta määritettiin hiekkakerääntymän sijainti ja muoto sekä arvioitiin sen koko. Koon arvioinnissa luokitteluna käytettiin asteikkoa 0 – 4 (0 - * * * *). Luokkaan 0 kuuluivat hevoset, joilla ei ollut hiekkakerääntymiä ja siitä edelleen luokat olivat pieni, kohtalainen, suuri tai erittäin suuri. Lisäksi hiekkakerääntymän kokoa arvioitiin myöhemmin laskemalla sen pinta-ala.

3 Tulokset ja tulosten tarkastelu

3.1 Rehujen koostumus

Hippolaxin kemiallinen koostumus esitetään tässä kokeen ensimmäisen vaiheen ”Pellavarehun (Hippolax) vaikutus hevosen mahahaavan syntyyn ja ennaltaehkäisyyn” mukaisesti (Taulukko 1).

Taulukko 1. Koerehun kemiallinen koostumus (g/kg ka)

Ravintoaine	Hippolax
Kuiva-aine, g kg-1	911.8
Orgaaninen aine	929.2
Tuhka	70.8
Raakavalkuainen	236.1
Raakarasva	117.9
Raakakuitu	127.5
Typettömät uuteaineet	447.7

 3.2 Rehujen syönti ja hevosten terveydentila

Hippolax –pellavarehun maittavuus oli erinomainen vaikka käyttömäärä olikin suhteellisen suuri. Tulos on ristiriitainen tämän tutkimuksen ensimmäisen osion kanssa, mutta tukee aiemmassa tutkimuksessa (Pellavarehun sulavuus hevosella 9/2001) tehtyjä havaintoja sekä käytännön kokemuksia. Tutkimuksen aiemmassa osiossa (Pellavarehun (Hippolax) vaikutus hevosen mahahaavan syntyyn ja ennaltaehkäisyyn) käyttömäärä oli sama kuin tässä kokeessa. Voidaan siis todeta rehun huonon maittavuuden tutkimuksen ensimmäisessä osiossa johtuneen kokeen luonteesta. Huono ruokahaluhan on eräs tyypillisimmistä mahahaavan oireista.

Hevosten terveydentila kokeen aikana oli hyvä. Koehevosilla esiintyi kuitenkin jonkin verran ripulia ja löysiä ulosteita, jotka näyttivät olevan yhteydessä hiekkaesiintymän kokoon. Hevosilla, joilla oli suuria tai erittäin suuria hiekkakerääntymiä esiintyi useammin tai jopa jatkuvaa ripulia. Toistuvien ripuliulosteiden esiintymistä pidetään yhtenä hiekkakerääntymien tyypillisenä oireena. Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroa ripuliulosteiden esiintymisessä. Aiemmassa tutkimuksessa on kuitenkin todettu pellavarouheen kiinteyttävän ulostetta. Myös toistuvat lievät ähkyt kuuluvat oireisiin hevosilla, joilla kerääntymiä esiintyy. Tämän kokeen aikana hevoset eivät kuitenkaan sairastuneet ähkyyn, vaikka aiempina vuosina hevosia on menetettykin hiekkaähkyjen takia.

Kokeen lopulla havaittiin koeryhmän hevosilla selkeä karvan laadun ja kiillon paraneminen. Monissa ulkomaisissa tutkimuksissa on jo aiemmin raportoitu erityisesti pellavaöljyn edullisesta vaikutuksesta karvapeitteen ja ihon kuntoon. Vaikutus perustuu pellavaöljyn runsaaseen välttämättömien rasvahappojen pitoisuuteen, se sisältää erityisen paljon linoleenihappoa. Pellavarouhe on öljyn puristuksessa syntyvä sivutuote, joka sisältää kuitenkin vielä runsaasti rasvaa. Karvan kiiltoa lisäävää ominaisuutta emme ole aiemmissa tutkimuksissa todenneet niin selvästi kuin tässä tutkimuksessa. Ilmeisesti suhteellisen suuri käyttömäärä ja kokeen pitkä kesto (n. 11 viikkoa) saivat tässä kokeessa vaikutuksen esille.

3.3 Ruuansulatuskanavan hiekkakerääntymät ja niiden muutokset

Hevosilta löydettiin enemmän ja suurempia hiekkakerääntymiä kuin mitä oli ennalta arvioitu, vaikka ongelmaa tiedettiin esiintyvän tässä hevospopulaatiossa. Jokaiselta tutkitulta hevoselta löytyi jonkinlainen hiekkakerääntymä ruuansulatuskanavasta. Erittäin suuria esiintymiä löydettiin kolme, näistä yhden hevosen tulokset jätettiin koeaineistosta pois esiintymän poikkeuksellisen koon ja siitä johtuvien tulkintaongelmien vuoksi. Suuria esiintymiä arvioitiin silmämääräisesti olevan viisi, kohtalaisia samoin viisi ja pieniä esiintymiä neljä.

Hiekkakerääntymille voitiin myös erotella erilaisia muotoja, ilmeisesti vaihtelu johtui eroista niiden esiintymispaikoissa. Erityisen tyypillinen oli rintalastan ja kylkikaaren välistä alkava banaanimainen, vatsaontelon pohjalla makaava muodostelma. Muodostelmien pituudet vaihtelivat välillä 20 – 40 cm. Muodostelman paksuus saattoi pahimmillaan olla 10 cm, jolloin muotokin muistutti enemmän venettä tai jopa laivaa. Toinen tyypillinen muoto oli hieman ylemmäs ja kraniaalisemmin sijoittuva sydämen tai laatikon muotoinen kerääntymä, joka saattoi olla kooltaan maksimissaan 20 cm pitkä ja 10 cm paksu. Poistumisen alkaessa se yleensä hajosi ensin pienemmiksi palloiksi tai juovaksi. Banaani- tai venemäisten muodostelmien poistuminen tapahtui yleensä joko muodostelman pinnasta tai toisesta päästä.

Hiekkakerääntymien poistumista arvioitiin noin 2 – 3 viikon välein, koska tarkkaa käsitystä poistumisnopeudesta ei ennalta ollut. Poistumisnopeus osoittautui erittäin hitaaksi. Kokeen alussa hevosten hiekkakerääntymien yhteenlaskettu pinta-ala oli koeryhmässä 1156 cm2 ja kontrolliryhmässä 1267 cm2, ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0,42). Noin 11 viikon seurannan jälkeen koehevosten hiekkakerääntymien pinta-ala oli pienentynyt keskimäärin 66,5 %. Koeryhmässä vähennystä oli tapahtunut 77 % ja kontrolliryhmässä 56 %. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä, mutta poistumisnopeudessa on kuitenkin nähtävissä selvä tendenssi koeryhmän eduksi, jonka tilastollinen analyysikin vahvistaa (p=0,058). Taulukoissa 2 ja 3. on esitetty hiekkakerääntymien koko ja pinta-ala kokeen alussa ja lopussa. Kokeen päättyessä röntgentutkimuksissa löydettiin kolme nollatulosta, kuudella hevosella kerääntymä oli kutistunut pieneksi, viideltä hevoselta löytyi vielä kohtalainen kerääntymä, yhdeltä suuri ja yhdeltä erittäin suuri.

Taulukko 2. Hiekkakerääntymien koko silmämääräisesti arvioituna kokeen aikana.

Koeryhmä	Kokeen alku	Kokeen päätös
Hevonen 1	* *	*
Hevonen 2	* **	* *
Hevonen 3	* *	*
Hevonen 4	* **	* *
Hevonen 5	*	0
Hevonen 6	*	0
Hevonen 7	* ***	* *
Hevonen 8	* *	*
Konrtolliryhmä
Hevonen 9	* *	* *
Hevonen 10	* **	*
Hevonen 11	* *	*
Hevonen 12	* **	* *
Hevonen 13	*	0
Hevonen 14	* ***	****
Hevonen 15	*	*
Hevonen 16	* **	* ***

Taulukko 3. Hiekkakerääntymien pinta-alan (cm2) muuttuminen kokeen aikana.

 

4 Yhteenveto ja johtopäätökset

Tämän kokeen tarkoituksena oli selvittää, voisiko Hippolax –pellavarehulla olla hevosten ruuansulatuskanavan hiekkakerääntymien poistumista nopeuttava vaikutus. Hiekkakerääntymiä syntyy hevosen ruuansulatuskanavaan joko käyttäytymishäiriönä esiintyvän tahallisen hiekansyönnin johdosta tai rehujen mukana esimerkiksi laitumelta tai tarhoihin ruokittaessa.

Tutkimusasetelmana oli 16 hevosen ryhmä, joista puolet alkoi saamaan koerehua ensimmäisen röntgentutkimuksen jälkeen. Kokeen kesto oli yhteensä noin 11 viikkoa, jonka aikana seurattiin hevosten ruuansulatuskanavan hiekkakerääntymiä useiden röntgentutkimusten avulla.

Koerehuna toimineen Hippolax- pellavarehun maittavuus hevosille oli erinomainen, joka tulee aikaisempia tutkimustuloksia ja käytännön havaintoja. Hevosten yleinen terveydentila kokeen aikana oli hyvä. Ainoastaan suuriin hiekkakerääntymiin yhdistettävää toistuvaa tai jatkuvaa ripulia esiintyi joillakin hevosilla. Hevosilla ei esiintynyt ruuansulatuskanavan häiriöitä, kuten ähkyä kokeen aikana, vaikka toistuvat ähkyt kuuluvatkin hiekkavaivaisen hevosen oireyhtymään. Pellavarehua syöneiden hevosten karvapeitteen kiilto ja kunto parani oleellisesti kokeen aikana.

Hippolax –pellavarehu nopeutti hiekan poistumista ruuansulatuskavavasta. Koeryhmässä hevosten hiekkakerääntymien pinta-ala pieneni keskimäärin 77%, kun kontrolliryhmässä vastaava vähennys oli 56%. Tilastoanalyysin perusteella ero ryhmien välillä lähestyi merkitsevyyden rajaa, p-arvon ollessa 0,058 (tilastollisesti merkitsevä p<0,05). Alkutilanteessa hiekkakerääntymien koko oli molemmissa ryhmissä samansuuruinen.

Hippolax –pellavarehu näyttäisi siis nopeuttavan hiekan poistumista hevosen ruuansulatuskanavasta, vaikka poistuminen kaiken kaikkiaan on yhä hidasta. Tässä tutkimuksessa ei pystytty toteamaan ennaltaehkäisevää vaikutusta, koska koeasetelmassa tutkittiin nimenomaan poistumista eli hiekan lisäsyöminen estettiin. Tähän tarkoitukseen käytettiin hevosilla kuonokoppia ja suotuisat talvikelit joka tapauksessa estivät hiekan saamisen. Tutkimuksen tulosten perusteella lienee kuitenkin perusteltua olettaa pellavarehun myös hidastavan hiekan kertymistä ruuansulatuskanavaan.

Tästä pääset Hippolaxiin.