Tamman- ja varsan ruokinta

Hevosen kehitys alkaa jo ennen syntymää, on paikallaan aloittaa käytännön ruokinta juuri kantavan tamman ruokinnalla

1. Millaisen yleisohjeen antaisit siitostamman ruokintaan tiineyden alkuvaiheessa, edellyttäen, että sillä ei ole imetettävää varsaa? Onko jotain lisäravintoaineita joita se erityisesti tarvitsee tai olisi hyvä antaa?

Tiineys ei aiheuta alkuvaiheessa ruokintaan muutoksia. Tammaa ruokitaan normien mukaisesti koon, liikunnan ja rasituksen määrän mukaan. Ruokinnan perustan muodostaa hyvänlaatuinen karkearehu ja kaura tai teolliset rehuvalmisteet. Tiineyden alkuvaiheessa parasta rehua tammalle onkin hyväkuntoinen laidun. Mikäli tammaa ei rasiteta paljoa, väkirehuannokset pidetään suhteellisen pieninä. Joutilaille tammoille riittää hyvä heinä/laidun ja kivennäinen. Rehujen laadun tulee luonnollisesti olla aina moitteetonta, mutta tiineyden alkuvaiheessa rehujen laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä tiineyden alkuaikana homeiset tai pilaantuneet rehut saattavat lisätä luomisten riskiä. Myös ruokinnan muutoksia olisi myös hyvä välttää. Tamma ei myöskään saisi lihoa liikaa, liikalihavuus on yleistä myös siitostammoilla.



2. Miten ruuan ja ravintoaineiden tarve lisääntyy tiineyden loppuvaiheessa? Onko taas olemassa jotain ekstraa, jolla voisi antaa varsalle mahdollisimman hyvän alun? Lisävalkuiaista? Missä muodossa?

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella sikiö kasvaa yli 60% syntymäpainostaan. Tämä aiheuttaa luonnollisesti muutoksia tamman ruokintaan. Tamman energiantarve kasvaa hieman, jolloin ruokintaan lisätään hieman perusrehujen määrää. Myös kivennäisten määrää ruokinnassa tulee annostella runsaammin. Kivennäisistä tärkeimmät varsan kudosten kehitykseen vaikuttavat ovat kalsium, fosfori, magnesium, kupari ja sinkki. Etenkin sisäruokinnassa olevan tamma ruokintaan tulee sisällyttää myös ADE-vitamiinit, nämä ovatkin usein jo valmiina kivennnäis-vitamiiniseoksissa. Valkuaisen tarve kasvaa tiineyden loppupuolella myös jonkin verran, sillä sikiö kasvaa nopeasti. Riittämätön valkuaisen saanti tiineyden lopulla saattaa myös vaikeuttaa varsomisen jälkeistä maidontuotantoa. Valkuaisen riittävä saanti voidaan turvata hyvälaatuisella heinällä/säilörehulla (raakavalkuaispitoisuus 10-12 %), soijarouheella, viherpelleteillä (Black Horse Green Mix) tai teollisilla valkuaisrehuilla kuten Black Horse Breederillä. Tiineyden loppuvaiheessa rehujen tulisi myös olla suhteellisen energiapitoisia, sillä sikiö vie kasvaessaan tilaa tamman ruoansulatuskanavalta. Väkirehunannoksesta osan voi korvata energiapitoisilla kasvirasvoilla, joiden käytöllä on todettu maitotuotoksen kasvan imetyksen alkuvaiheessa. Tamma tulee myös totuttaa imetyksen ajan rehuihin jo tiineyden lopulla. Puutteet tamman ravitsemuksessa saattavat pidentää tiineysaikaa ja vähentää varsomisen jälkeistä maidontuotantoa.

3. Entäs imettävä tamma? Pitäisikö sen saada jotain erityistä? Jos tamma imetyksen jatkuessa laihtuu, voiko väkirehua lisätä huoletta?

Imettävän tamman ruokinta on vaativaa, maidontuotanto huipussaan 2-3 kk varsomisesta, tällöin tamman energiantarve on erittäin suuri, samaa luokkaa kilpahevosten kanssa. Rehujen tulee olla laadultaan moitteettomia ja hyvin sulavia. Jotta tamman maidontuotanto pysyy riittävänä ja varsa kasvaa hyvin tulee tamman saada paljon energiaa, valkuaista, kivennäisiä ja vitamiineja ravinnostaan. Varsominen osuu usein laidunkauden alkuun. Hyvä laidun takaa riittävän energian ja valkuaisen saannin imettävälle tammalle ja varsalle. Lisäksi tarvitaan kalsiumpitoinen kivennäisseos ja suolaa. Mikäli laidun kuitenkin on niukka tai varsa ei kasva hyvin tarvitsee sekä tammalle ja varsalle antaa lisärehuja (karkearehu, väkirehu). Mikäli tamma ja varsa ovat sisäruokinnassa ruokinta on haastavampaa, ja tarvittavien rehujen määrät melko suuria. Esimerkiksi valkuaisen tarve imettävällä tammalla on erittäin suuri, eikä perusrehujen valkuainen yleensä riitä vaan tarvitaan jokin valkuaislisä rehuannokseen.



Imettävälle tamman ruokintaan sopivat karkearehujen, viljojen ja teollisten rehujen lisäksi myös viherpelletit, porkkana, pellavarouhe, kasvirasvat jne., näillä saadaan haluttaessa monipuolisuutta tamman ruokintaan. Vesi on myös tärkeää sekä tammalle että varsalle, myös laitumella. Vesiastian ja automaattien on oltava sellaisia, joita varsakin pystyy helposti käyttämään hukkumatta astiaan. Tamman maidontuotannon huipun mentyä ohi, voidaan tamman rehumäärää hieman vähentää. Ennen vieroitusta kannattaa rehumäärää rajoittaa reilummin, jotta maidontuotanto saadaan alenemaan.

4. Varsa: missä vaiheessa pyrkisit ruokkimaan varsaa erikseen? Paljonko varsan pitäisi syödä väkirehua/heinää vierotusvaiheessa, jos se vierotetaan esimerkiksi 1/2 vuotiaana? Mikä olisi vierotuvaiheessa ja siitä eteenpäin varsalle parasta ruokaa? Voiko varsan riittävää ravintoaineiden saantia jotenkin varmistella imetyksen loppuessa? Miten varsaa tulisi ruokkia sen tullessa yksivuotiaaksi ja ensimmäisen varsinaisen laidunkauden alkaessa? Entä valmennuksen alettua? Mitä mieltä olet siitä tavasta, että varsa jätetään ilman väkirehua opettamisen ajaksi, jotta se olisi kiltimpi? Onko tällainen ruokinnan väliaikainen muutos lähtökohtaisesti hyväksi, pahaksi vai merkityksetöntä?

Varsa maistelee emänsä rehuja jo melko pian, viimeistään parin kolmen viikon ikäisenä, vaikka sen pääasiallinen ruoka 3 – 4 kk ikään asti on maito. Väkirehuja voi tarvittaessa antaa jo noin kuukauden ikäiselle, tavallisesti varsa syökin osan emän rehuannoksesta. Varsa vieroitetaan yleensä noin 6-8 kk:n ikäisenä. Varsa tulee totuttaa vieroituksen jälkeisiin rehuihin, Black Horse Start Up, sekä syömään omasta rehuastiasta hyvissä ajoin ennen vieroitusta. Rehumäärää lisätään pikkuhiljaa vieroitusajankohta huomioon ottaen.




Siinä vaiheessa kun varsa vieroitetaan sen tulisi pystyä syömään vähintään 3-4 kg heinää ja 0,5-1 kg väkirehua. Sitten kun varsa on vieroitettu, niin lisätään rehujen määrää pikkuhiljaa jotta saavutetaan haluttu (vieroitetun varsan) rehuannos. Varsan ruokinta on hyvä suunnitella etukäteen. On makuasia mitä rehuja varsalle antaa, tärkeintä on että ne vastaavat tarvetta. Karkearehu, kaura ja/tai teolliset väkirehut ovat ruokavalion perusta. Heinäanalyysi olisi hyvä teettää, sen ja laskelmien avulla voidaan määritellä lisärehujen tarve. Vieroitetun varsan rehuannos voisi olla seuraava: hyvälaatuinen karkearehu, kaura tai teollinen rehu, valkuaislisä, kivennäiset ja vitamiinit (mikäli teollinen rehu ei sisällä niitä jo tarpeeksi). Rehuannos on varsalla syytä pitää mahdollisimman selkeänä ja yksinkertaisena ja antaa lisärehuja vain tarpeeseen. Valkuaisen, kivennäisten ja vitamiinien oikeanlainen annostus on ensisijaisen tärkeää, jotta varsa kasvaa häiriöttä. Kasvuun tarvitseman energian se saa pääasiassa karkearehusta, minkä tulee olla laadultaan ensiluokkaista ja maistuvaa. Varsan kasvua tulee myös seurata, onko se energinen, kiiltäkö karva. Lihavuus ja laihuus eivät myöskään kumpikaan ole hyväksi varsalle, tai liian nopea kasvu. Vaikka ruokinnasta huolehdittaisiin oikein, pelkät rehut ei yksin riitä. Varsa tarvitsee myös huomattavan paljon säännöllistä, vapaata liikuntaa kehittyäkseen kestäväksi, ketteräksi ja nopeaksi hevoseksi.

Kirjoittaja työskentelee Kehityspäällikkönä Biofarmilla
Tiina Kauhanen, agronomi

Kirjoitus on julkaistu Kallelan oriaseman tamman omistajille suunnatussa lehdessä 2016